Jos metsään haluat mennä...

Syksy tuntuu olevan kiireistä aikaa, monellakin tavalla. Metsässä viihtyisi vaikka koko päivän, mutta kun sienisaalis ja marjat täytyy säilöä ja pakastaa talven varalle. Sisälle on tultava ja toisaalta onneksi sadettakin tulee välillä, että on pakkokin tulla pois metsästä.
Tänään oli oikein ahkera syksyn sadon korjuupäivä. Mukavasti kasvoi valkosipuli, puna- ja keltasipulit, nyt ovat savusaunassa kuivumassa ja saavat olla siellä rauhassa sateelta. Välillä on käänneltävä ja hiukan lämmitettävä saunaa, että kuivuvat. Isäntä oli suurena apuna ja yhdessä homma sujuikin joutuisaan. Nyt on meillä koko talven sipulit, jos vaan kuivaus onnistuu ja miksei onnistu. Ei tätä tehdä ensimmäistä kertaa...

Seuraavaksi pääsivät yrtit käsittelyyn. Sitruunamelissasta, persiljasta ja basilicasta tein pieniä kimppuja ja ne laitoin kuivumaan muurin reunalle. Suurimman osan pakastin sopiviin pusseihin.

 

 

Metsäretken tuliaisina saimme ison korillisen kanttarelleja ja löytyipä jo monta rouskua suolattavaksi. Haluan jouluksi sienisalaatin tehdä suolatuista rouskuista, siitä ei voi luistaa.

 Aikaa tarvitaan, kun kaikki sato saadaan säilöttyä, onneksi nyt on vapaata ja työt kutsuvat myöhemmin syksyllä. Oman jaksamisen ja halun mukaan.

 

 

Metsä on tärkeä voiman antaja minulle. Sen ihana rauha ja kaikki kaunis ympärillä tekevät hyvää mielelle ja keholle. Tuoksut ja tuulen suhina vaikuttavat kaikkiin aisteihin. Viime aikoina on kyllä seurana ollut muutama ei toivottu seuralainen...nimittäin hirvikärpäset ovat jo saapuneet. Vaarattomia ne ovat, mutta epämiellyttäviä. Aamulla voi tämmöinen kaveri kiivetä hiuksista tyynylle, vaikka olisi illalla käynyt saunassa...Eipä ne mokomat kyllä minua estä menemästä metsään!

Kosken kohina ja veden välke aamun valossa antavat voimaa ja virtaa päivän askareisiin. Kyllä syksy on lumoavaa aikaa ja mitä ihanaa on vielä meille varattuna syksyn edetessä kohti ruska-aikaa.

 

Luonnosta voi bongata vaikka mitä, jos katsoo ympärilleen silmät ja aistit avoinna!

 

Lähestyvä syksy...

Hei!

Koleaa on...tuulista ja syksyistä. Kesä on auttamattomasti ohi, mutta ei haittaa! Syksyllä on niin paljon annettavaa. Ilma on raikasta ja kirpeää, oikein sopivaa lenkki-ilmaa. Kulkiessa kuitenkin haistaa jo syksyn tuoksun - maatunut ja jotenkin surullinen haju luonnossa...

Kuitenkin syksy on myös mielestäni monen uuden asian alku: lomat loppuu ja alkaa taas arkinen aherrus, koulut alkaa, päiväkodit palaavat normaaliin aikatauluun, ehkä uusi harrastus tai ainakin vanhat tutut...uusi alku on mielestäni kesän loppu!

Pyöräillessä näkee paljon, maaseudulla on ympärillä kaunista ja idyllistä, kun vain ehtii katsella ja pysähdellä aika ajoin, aina huomatessaan jotain mieleistään kuvaamista. Joskus ei matka paljoa
edisty kun jää ihailemaan näkemäänsä.

 

Satoa korjataan...

 

Tieltä poiketessa metsän puolelle löytää herkkuja ja kerättävää koriin laitettavaksi.

 

 

 

Puolukat saavat vielä kypsyä makeiksi ja maukkaiksi, jos ei kukaan niitä kerää raakana...

 

Joskus onni kohtaa satunnaisen kulkijan...

 

Syksy alkaa kohta näyttää parhaat puolensa, niistä nauttiessa ja talvea odotellen...

Nautitaan lähestyvästä syksystä runsaan ja ihanan kesän jälkeen!





Luetaanko mummi?

Hei!

 

Tyttären perhe poikkesi yllättäen. Siinä sitten valmistelin ruuan ja syötiin porukalla. Tyttärenpoika 4 vuotta sanoi: luetaanko mummi? Joo, kohta, mummi laittaa vaan tiskit koneeseen! Ehtiihän ne myöhemminkin, sanoi nuori mies.
 Siinä paikassa pysähdyin ja ajattelin, niin juuri, nyt on se aika, kun lapsi haluaa kuunnella eikä kohta. Ja niin mentiin lukemaan sohvalle ja lapsukainen sanoi: mä tulen oikein lähelle, ihan sun kainaloon! Kyllä sydämestä riipaisi ja ajattelin, että tosiaan, ehtiihän ne tiskit myöhemminkin. Lapsen aika on nyt eikä viidestoista päivä.
Kyllä tämä tapaus taas palautti mieleen tärkeysjärjestyksen tässä elämässä! Molemmille tuli hyvä mieli siinä puolen tunnin aikana, joka on lyhyt hetki elämässä, mutta voi olla ikimuistoinen lapsen muistoissa ja mielessä.

 

Ymmärsin pienen pojan tarkoituksen miksi hän halusi juuri tämän kirjan. Olihan päiväkoti loman jälkeen taas alkanut. Kirjakin on luettu noin satakertaa, mutta siinä on jotain, mikä on tärkeää sillä hetkellä. Siinä sitten keskusteltiin kavereista ja kiusaamisesta. Nämä tuokiot luovat hetket, joissa poika voi kertoa mikä mieltä painaa - jos ei nyt niin toisella kerralla. Joitakin asioita voi olla helpompi puhua muille kuin omille vanhemmille.
Lukuhetken jälkeen laitettiin yhdessä astiat koneeseen ja lähdettiin ulos ajelemaan mönkijällä.

Auringonkukka loistaa kuin pienen pojanpojan silmät.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aika on...

Aika on niin arvokas lahja, että sitä annetaan meille

hetki kerrallaan.

- Amelia Barr

 

Huomenta!

 

Tänä aamuna jälleen huomasi, kuinka nopeasti vuosi on vierähtänyt, onhan taas syntymäpäivä...Ei aina jaksa uskoa, että on tosiaan jo näin kauan elänyt. Toisaalta elän nyt melkein parasta aikaani, onhan jo kertynyt elämänkokemusta ja fyysisestikin olen melko hyvässä kunnossa. Saa tehdä melkein mitä haluaa ja tahtoo, alkaahan työelämä olla jo lopuillaan. Vaikka runsaudenpula on ja valintojen vaikeus, onhan niin paljon asioita mitä haluaisi vielä tehdä...

 

 

 

Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin kiitollisuus kaikesta hyvästä mitä olen saanut elämässäni. Vaikeat ajat ja negatiiviset asiat jäävät taka-alalle, kun niitä ei vatvo ja murehdi mielessään. Katkeruus ja asioiden turha märehtiminen tekevät ihmisestä kärttyisän ja tympääntyneen näköisen.  Sellaisen tyypin kiertää jo kaukaa.

 

 

 

Ympärillä on todella paljon kaunista ja arvokasta, kun vain avaa silmänsä ne näkemään. Olemme onnellisessa asemassa, kun meillä on tämä ihana, vaihtuva luonto ja kaikki sen värit, muodot ja tuoksut...nauttikaamme niistä! Minäkin lähden nyt noukkimaan pienillä kätösilläni vadelmia omille kullannupuilleni ja laitan ne pakkaseen odottamaan herkkuhetkiä.

Tästä tuli nyt tämmöinen postaus, mutta näitä aatoksia on pyörinyt nyt syystäkin mielessä. Ihan tässä liikuttuu ja herkistyy maailman ja päivien tapahtumista.

 

 

Yöpöydällä nyt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Satoa saadaan

Yksi jos toinenkin on valitellut tätä hellettä. Itse voin rehellisesti sanoa, että vielä ei ole ollut liikaa aurinkoa. Lämmin toki on, mutta jostain syystä minulle ei tunnu olevan liikaa lämpöä. Onhan se vaikeaa, jos on joku sairaus tai joutuu olemaan sisällä, mutta pääsee uimaan ja sisällä on jäähdytyskoneet.
 Ainahan joillekin ihmisille on asiat huonosti, toiset taas yrittää etsiä niiden valoisia puolia. Ei ole koskaan kaikille sopivaa säätä, liian kuumaa, tuulista, pakkasta tai aina löytyy syy, jos haluaa sen löytää. Samoin löytyy syy myös positiivisen puolen näkemiseen, jos haluaa!

 

Elokuussa alkaa jo ilmassa tuntua syksyn tuoksu. Kasvimaalla sato valmistuu, osa on jo syötykin ja osa pakastettu. Herneet olivat tänä kesänä valtavan isoja ja maukkaita. Niistä riitti vielä jokunen litra, osa perinteiselle jouluaterialle. Sipulia on kasvamassa monenlaista valkosipulista alkaen. Sato alkaa olla kohta valmista korjattavaksi.

 

Sipulinkukinto voi olla näin kaunis

 

 

 

Kuutamo, lämmin ilta, kynttilät ja rapuja... siinäpä elokuun parasta antia! Voi istuskella terassilla ja nauttia hyvästä seurasta, herkullisesta ruuasta ja kerätä talven tuiskujen varalle kesän muistoja ja lämpöä!

Elämää elokuussa

Nyt tuntuukin pitkän loman jälkeen tosi kivalta palata töihin. Oma eläkeikä lähestyy ja työelämä alkaa olla loppusuoralla. Olen kuitenkin saanut tehdä vielä töitä niin paljon, kun haluan ja jaksan. Sijaisuudet antavat siihen mahdollisuuden. Kyllä jo on mukava välillä pitää taukoa työssäkäynnistä ja keskittyä muihin asioihin. Lapsenlapset ovat etusijalla ja heitä olen saanutkin jonkin verran hoidella. Tuntuu, että olisi niin mahdottoman paljon tekemistä...haluaisin kirjoitella enemmän, lukea enemmän, valokuvata vieläkin enemmän, on oman kunnon hoitoa ja paljon muuta.
 Kuulin tässä yhtenä päivänä, kun eräs tuttuni oli myös jäämässä eläkkeelle, kuinka hän pelkäsi sitä aikaa. Ei ollut perhettä eikä lapsia. Työelämä oli vienyt kaiken ajan. Siinä on sitten opettelemista, kun aikaa on. Itselläni tuntuu, ettei aika riitä - olisi niin paljon uuttakin opittavaa...

 

Särkyneet sydämet

 

 

Itselläni on tavoitteena kuunnella itseäni, oman tilan ja ajan ottamista itseni kuuntelulle.

Voin kokemuksesta sanoa, että oma lenkki, vaikkakin kuinka kiireisenä aikana, on parasta mitä voi itselleen tarjota. Toisilla se on joku muu tapa, mutta lenkin jälkeen olen kuin uusi ihminen ja jaksan taas pysyä puolisonkin vauhdissa.

Tämän vuoden alusta tuli sellainen tunne, että nyt on aika alkaa ajatella omaa hyvinvointia! Ja siitä se lähti, jokapäiväinen 5 kilometrin sauvakävelylenkki. Lisäksi kaikki makea pois ja runsaasti vettä. Tuloksena hyvä olo ja lisäbonuksena 9 kg painonpudotus. Ja se jatkuu vaan...

Elokuussa on myös marja-aika, punaherukat odottavat jo melkein kypsinä poimijaansa, mustikoita on paikoitellen mukavasti. Kasvimaa on antanut satoa kiitettävästi ja herneenpalko jos toinen on löytänyt pienet suut ja vähän isommatkin.

 

 

 

Rantasaunan jälkeen pulahdus jokeen tasoitti kovan päivän rasituksista kipeytyneet jäsenet.







Nostalgiaa - lapsuusmaisemia!

Lähdimme lyhyelle lomamatkalle lapsuuteni maisemiin. Kylläpä vanha, pieni kotimökki näytti pieneltä ja surkealta. Välimatkat ja mökin ympäristö olivat muistoissani paljon suurempia ja kaikki oli silloin isompaa. Mutta sieltä sitä on lähdetty pahaan maailmaan ja kokolailla normaalisti selvitty elämässä. Oli terveellistä palauttaa mieliin omat lähtökohdat, saa olla paljosta kiitollinen. Vanhemmat ovat tehneet parhaansa - yleensä jokainen yrittää osaamisensa mukaan.

Kohta mökkiä ei enää ole, vahvatkin hirret lopulta lahoavat...

Eipä löytynyt mesimarjoja hiekkatien varrelta, ei ollut enää edes hiekkatietä, vaan asfalttitie kulki ihan talon vierestä. Omassa mielessäni oli vieläkin aurinkoiset päivät ja marjat ja lämmin lapsuus, mutta muuten kaikki oli muuttunut. Toisaalta haikeaa, että se kaikki otettiin nyt pois mielestä ja muistoista, mutta sitähän tämä elämä on , luopumista...

Elämänlanka jaksoi jatkaa kukkimistaan vuosikymmentenkin jälkeen...