lauantai 27. syyskuuta 2014

Ruusuja ja muitakin kukkia...

Hei taas!

Innostuin taas reissun jälkeen askartelemaan vaahteranlehdistä ruusuja. Ohjeen näin jollain sivulla, mutta halusin tehdä niistä vähän erilaisia...näissä nämä lehdet ovat eripituisia ja näin näyttää mielestäni oikein ruusuilta - mutta makuasia...tämä on minun malli! Väri pysyy vielä kuivattunakin. Punaisia ja kirkkaanvärisiä en löytänyt lisää, mutta tiedän paikan mistä saan pakkasenpuraisemia oransseja lehtiä... ensi viikolla menen Lempäälään.





Kiireisen viikon monien puuhien ja vielä setäni hautajaisten jälkeinen alakulo sai lähtemään luontoon. Metsäretkellä on tilaa hengittää ja taas päähän mahtuu uusia ajatuksia...virtaa tulee lisää ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Siellä on kaunista ja lumoavaa...ja kaiken lisäksi sain kerättyä ison korillisen suppilovahveroita....

 
 
Mieli teki jotain hyvää suppiloista ja niin teinkin Suppilovahveropiirakan,
josta ohje muokattuna seuraavaksi:
 
Pohja:
 
2 dl muusijauhetta
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 dl kylmää vettä
200 gr voita
 
Sekoita muusijauhe, vehnäjauho ja leivinjauhe sekaisin. Nypi voi joukkoon ja lisää vesi, sekoita. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja tee haarukalla reikiä ja paista n.10 minuuttia. Pilko sienet palasiksi.
Paista suppiloita ( n. 2litraa ennen paistoa)  pannulla ja veden haihduttua lisää 1sipuli ja valkosipulia hienonnettuna ja voita.
Mausta timjamilla ja paprikajauheella sekä vähällä suolalla. Juustoraasteessa on reilusti suolaa.
Laita seos puolikypsän pohjan päälle, jossa on :
 
3 dl ruokakermaa
1 prk kermaviiliä
4 munaa
4 dl juustoraastetta
 
Paista 220 asteessa noin. 30 minuuttia kauniin ruskeaksi. Tästä annoksesta tuli kaksi piirakkavuokaa, koska toinen on menossa tuliaisiksi...
 
 
 
Kohta iltateen kanssa maistuu palanen ja jälkiruuaksi Omenaleivos, jonka tein jo viikolla.
 
 
 Pohjana:
200 gr voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
 
Voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat ja jauhot, joihin on sekoitettu kuivat mausteet. Laita seos uunipannulle, jossa on leivinpaperi ja päälle omenasosetta n. 5 dl. Rouhittua valkosuklaata 1 levy ja 1 muna ja 2 prk rahkaa, 1 dl sokeria, 1/2 dl sitruunamehua, 1 tl kanelia, sekoita ja kaada päälle.
 
 Paista 200 asteessa noin 30minuuttia.
 
Tästä tuli uunipellinen, jonka sitten leikkasin palasiksi ja osan pakastin vierasvaraksi.
 
 
 
 
 
 
Kehäkukka kestää vielä kylmääkin...
 
 
 
 
Orvokitkin ilahduttavat syyskuun lopulla...

 
 


Vielä yksi kuva vaahteranlehtiruusuista, jotka ovat kyllä kauniita. Helppoja tehdä ja ilmaista materiaalia vielä saatavilla. You tubessa kiertää video, jossa tehdään näitä ruusuja.

Nyt lauantaisaunaan ja sitten taitaa ollakin valmis Höyhensaarille!

 Mukavaa sunnuntaita ja aurinkoista viikonalkua sinulle, joka jaksoit tänne asti!

Lapin kuvia tulee lisää myöhemmin...

maanantai 22. syyskuuta 2014

Lapin taikaa...

Hei taas ja terveiset Saariselältä ja Kiilopään tunturista!

Sattui sitten olemaan tämän syksyn viimeinen aurinkoinen ja sateeton viikko, jonka vietimme Kiilopäällä. Säät olivat totisesti upeita ja kauniita, samoin maisemat lumoavia. Lähtiessämme siellä jäi satelemaan vettä ja nyt jo ensilumi on satanut maahan.

Jo menomatkalla saimme esimakua Rovaniemellä yövyttyämme ihanassa paikassa nimeltään Onnellisten Saari. Siellä oli vieraanvarainen isäntä ja muhkea aamiainen. Sillä jaksoi matkustaa perille asti...
 
 
Matkan varsinainen tarkoitus oli opiskella valokuvauksen saloja ja paljon sieltä jäi mieleen ja vielä mahdottomasti opittavaa...onhan muistiinpanoja ja kuvia tutkailtavaksi. Minulle kyllä tuli "rimakauhu" omien kuvien suhteen, että uskallanko ollenkaan laittaa enää kuvia, oli niin monta asiaa otettava huomioon...mutta sitten päätin vain harjoitella ja harjoitella...joten laittelen ainakin jotain matkan tuotoksia. Myös uutta ostettavaa olisi, kyllä sitä kalustoa ja putkia pitäisi olla joka lähtöön... mutta näillä mennään, ainakin vähän aikaa!
 
 
 
Ruska oli jo vähän mennyt ohi, mutta onhan siellä aina  kauneutta luonnossa, kun vaan saisi värit vangittua kameraan.
 
 
 
Iltakuvaustakin harjoiteltiin...tässä näkymä Kiilopäältä alas hotellille - kuvaan tuli myös tähti...
 
 
 
Makrokuvausta varten on hankittava oma linssi, mutta tämä pienenpieni kanervankukka oli söpö...
 
 
 
Aurinko paistoi ja luonto oli lumoavaa...
 
 
 
 
 
 
Kuvassa allekirjoittanut ihailee ruskan taikaa ja haaveileeko jo uudesta matkasta...
 
Ylhäällä oli melkoisen viileää hikisen nousun jälkeen, päälle oli laitettava taukotakiksi untuvainen toppatakki. Askeleita Polar Loopin mittariin tuli 4 päivän aikana 80000 askelta. Matkat eivät olleet pitkiä ja pysähdyttiin kuvailemaan, joten ei mahdottomia askelia päivää kohden...
 
 
 
Tässä pieni valikoima matkan kuvista, lisää myöhemmin...
 Jokainen, joka on käynyt Lapissa, tietää, minkälainen voima luonnon kauneudella on ihmiselle ja eipä turhaan puhuta "Lapin hulluudesta"!
 
Mutta ei sitä aina tarvitse niin kauas lähteä,
 kauneutta löytyy toki ympäriltä, jos vain osaa katsoa!
 
 
 
 
Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!
Palaute olisi tervetullutta!
 
 
 
 
 
 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Valmisteluja...

Hei taas!
Vauhtiviikko takana...monenlaista puuhastelua ja valmisteluja niin juhliin kuin matkalle ruskaan Kiilopäälle! On mukava päästä reissuun ja opiskelemaan valokuvausta...sieltä sitten tuliaisina tännekin, toivottavasti saan sitä ruskan väriä myös kuviin ja muutenkin nähtäväksi ja voimavaraksi talven varalle!

 
 Omeniakin saisi nyt, mutta kyllä ne ehtii matkan jälkeen vielä säilöä ja leivon sitten piirakkaakin...

Mummun 85-vuotisjuhliin lupasin valmistaa voileipäkakkuja. Isäntä savusti lohia ja niistä sitten täyte tuorejuuston ja majoneesin kanssa kakun sisälle, kostutus kalaliemellä ja päälle tuorejuustoa ja graavilohirullia - olikin maukas ja sopivan kostea sekä ihanasti savulle maistuva täyte...



 
 
Yleensä teen kinkusta toisen kalan seuraksi, mutta nyt päätin kokeilla broilerin lihasta. Täytteeseen tuli paistettuja suikaleita broilerinfileestä ja tuorejuustosta sekoitin ne sauvasekoittimella. Maustoin carrylla, kurkumalla ja paprikalla sekä vähän omatekoista majoneesia. Kerroksittain vuokaan, joka oli vuorattu kelmulla, kostutus kanaliemellä. Yön yli saivat maustua jääkaapissa painon alla ja aamulla koristelin ne herneenversoilla ja tomaateilla. Nami nam, tuli oikein syötävää...vaihteeksi tein myös erilaisen mallin, nimittäin keskelle laitoin "hillopurkin", että jäi reikä, jonka koristelin herneenversoilla...
 
 
 
Vielä alkuviikosta keitin mustaherukkahyytelöä juhlahetkiä varten...
 
 
 
 
Satoa on saatu myös kasvimaalta, nimittäin punasipuleita ja valkosipulit ovat jo kuivuneet vietäväksi säilöön...
 
 
 
Tässä osa maukkaista ja vitamiinipitoisista herkuista...
 
 
Nyt vielä viimeiset vaellusvarusteet laukkuun ja valokuvatarvikkeet autoon, niin pääsee nukkumaan ja aamulla sitten startataan matkaan. Päivittelen blogia vasta ensi viikolla ja odotan innolla oppivani paljon uusia asioita ja paljon hienoja kokemuksia Lapin rakkaissa maisemissa.
 
Teillekin mukavia syyspäiviä ja aurinkoa viikkoonne!
 
 Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti.
 
Palaute olisi mukavaa!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Mainio maanantai!

Hei taas ja aurinkoisen ihanaa, lämmintä päivää kaikille!

Eipä oikein tunnu syksyltä, ainakaan sateiselta ja tuuliselta...Sää on mitä kaunein ja täyteläinen tuoksu leijuu ilmassa...varsinkin kun keittelin juurikin Pihlajanmarjoista hyytelöä. Voi, tuskin maltan odottaa, että sitä saa herkutella hirvipaistin ja muun metsänriistan kyytipoikana. Väri on kirkkaan oranssinpunainen ja laittelin ne pikku purnukoihin. Voipi niistä jokunen löytää tiensä pukinkonttiin ystäville maisteltaviksi.


 
Tässä vähän osviittaa, jos joku haluaa tehdä:
 
Pihlajanmarjahyytelö
2litraa pestyjä, riivittyjä pihlajanmarjoja
1/2 litraa vettä
Keitä näitä noin 30 minuuttia ja siivilöi mehu.
Mittaa mehu kattilaan,
 laitoin 2litraa mehua ja 1,5 kg hillosokeria.
Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia,
(voit laittaa kanelitangon, vaniljaa tai konjakkia mauksi)
Itse laitoin pelkän mehun, joka maistui raikkaalta sellaisenaan.
Purkita ja säilytä kylmässä.
 
 
 
 
Puolukat alkavat olla myöskin jo noukittavissa ja lauantaina kerättiinkin aikamoinen määrä.
Olivat aurinkoisella metsänkupeella jo kypsiä ja ihanan mehukkaita, vaikka ei vielä ole pakkanen niitä päässytkään puraisemaan. Joten eilen sitten tein vaihteeksi piirakan puolukoista.
 
Puolukkapiiras
 
75 gr voita sulatettua
1/2 dl sokeria
1 muna
1 1/2 dl vehnäjauhoja ( itse laitoin Spelttivehnää)
1/2 dl perunajauhoja
1tl kardemummaa
1tl leivinjauhetta
1 dl kermaa
Näistä sekoitin taikinan, mausteet laitoin jauhojen sekaan,
ja irtovuokan pohjalle taikina.
Päälle seos, jossa oli 4 dl puolukoita kokonaisina
3 munaa
1 prl kermaviiliä
1/2 dl sokeria
1tl vaniljasokeria
 
Paistoin 180 astetta ja 30minuuttia
 
Jäähtyneenä ripottelin tomusokeria kakkupaperin läpi, joten sain kauniit kuviot.
Ja lisänä vaniljakastiketta tai meillä oli sulanutta vaniljajäätelöä...maistui kahvin kanssa!
 
 
 
 
Tässä humalaköynnöksestä tehty ovikoriste. Oli notkeaa ja taipui hyvin kranssiksi. Vielä hamppunarulla vähän kiinni ja ripustuslenkki paikalleen.
 
 Kestää minkä kestää, mutta aika nätti, sanoisin.
 
 
 
 
Nyt yöpöydällä...mielenkiintoinen!
 
 
Kiitos, kun poikkesit blogissani ja tulethan uudelleen.
 
Kommentit ovat tervetulleita!
 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Onnea on...

Hei!
Joskus tuntuu, ettei sitä paljoa tarvita, kun voi tuntea itsensä tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Arki koostuu pienistä asioista ja jos ei yhtään hiljennä tahtia eikä katsele ympärilleen, jää uskomattomia juttuja huomaamatta.
Näin syksyisin pelkästään tuoksut tuovat mieleen muistoja ja tuntemuksia menneisyydestä. Maasta nouseva mullan ja jo maatuneen kasvuston lemu antaa aavistuksen kesän lopusta. Kuitenkin kypsä sato varmistaa talven yli selviämisen ja taas uuden alun keväällä. Onni on syksyn värikäs aika!
Auringon lämpö poskella jo ilman vähän viiletessä, siinä on onnea ja samalla haikeutta menneestä suvesta. Tuulen leppeä suhina korvissa ja samalla lakanapyykki kuivui pikavauhtia. Mukava on kellahtaa mankeloitujen, raikkaiden lakanoiden väliin, sitä tunnetta voisi kutsua onneksi.



 
 
 
Kaunis on syksyinen lehti....
 
 
 
 
 
Humalan kukinnoissa riittää mettä ampiaisille pitkäksi aikaa..
Ajattelin vielä yrittää tehdä kranssia ulko-oveen - saa nähdä miten onnistuu...
 
 
 
 
Syyskuvia
 
Syksy, ole tervetullut,
nyt koivut keltakultaa
loistaa auringossa,
pihlajat on pelkkää purppuraa
ja vaahterassa ruskalehdet vilkuttaa.
Ruusupensas kantaa kypsää marjahedelmää.
Oi, syksy, vielä pitkään meitä viihdyttämään jää!
 
- Anja Kaipiainen -
Runokirja Villiruusut
 
 
 
 
                      Ruusunmarjasta voi myös yrittää ovikoristetta rautalangan avulla....
katsotaan!



 
 
 
                                                Pihlajanmarjahyytelö odottaa vuoroaan...



 
 
 
 
 
 
 
Arkisia asioita ja tavallista elämää, mutta niistähän se onni koostuu ja mielessä on vielä eräs tärkeä asia, joka tuo elämään suurta onnea, nimittäin lapsenlapset! Ja heistä voi kirjoittaa aivan erikseen ja pitkän postauksen toisella kertaa!
 
Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti! Hyvää viikonloppua!
 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Valintoja...

Hei vaan ja aurinkoista syyskuuta!

Joka päivä on valtavasti valintoja tehtävänä. Mediasta tulee tuutin täydeltä asiaa ja asiatontakin, siinä sitten tavallinen tallaaja miettii, mikä on oikein ja minulle sopivaa. On erilaisia lähteitä ja tutkimuksia joka makuun, siinä sitten mietit kuka on oikeassa. Mutta niinhän se on, että on vain etsittävä itselle sopivat ja omaksi tuntemansa vaihtoehdot omaan käyttöön.

Jos lähtee joka suuntauksen ja ideologian perässä haihattelemaan, menee sekaisin  eikä mistään tule jatkumoa. Netissäkin on ihania runosivuja, elämisen hidastamista, tartu hetkeen kirjoituksia, luonnonrauhaa ja vaikka mitä. Niistä löytyy paljonkin tärkeitä asioita noudatettavaksi, mutta jokainen valitsee sopivimmat. Itseä on kuunneltava ja otettava omat toiveet huomioon.

Itselle on selvinnyt näin vuosien karttuessa, että pieniä asioita, vähän kerrallaan ja tutkiskelemalla vaikutuksia. Maalaisjärjellä, joka voi olla nykyisin katoava luonnonvara. Ei vielä päivän jälkeen tapahdu muutosta, mutta vähitellen ja armollisesti itseään kohdellen. Olkoon kyseessä ruokatapojen muuttaminen tai liikunnan lisääminen, oman hyvinvoinnin hoitaminen tai sisäisen minän kuunteleminen. Mutta tarjolla on valtavasti vaihtoehtoja!


 

Kauneutta voi löytyä mistä vain...
 
Tähän sopii mielestäni seuraava miete:
 
Varo niitä, jotka väittävät tietävänsä
mitä sinä haluat!
- Tommy Tabermann -
 
 
 
 
Tulipas vähän mietittyä syvällisiä, joten välillä arkisiin askareisiin.
Joku päivä sitten kerroin vaatehuoneen tyhjennysoperaatiosta. Homma on vähän pysähtynyt, koska oma "laihialainen" puoleni nousi esiin ja keksin tuunata vanhoista t- paidoista virkkukoukulla mattoa. Olenkin saanut jo viisi (5) kappaletta leikattua ja virkattua kasaan. Puuha on mukavaa ja hermoja lepuuttavaa, mutta myönnettävä on ,että ajankohta ei niinkään. Ulkona ei tarkene leikata ja sisällä pölyää... mutta teen vain tämän maton...
 
 
1 päivä
 


 
3 päivä
 


Halkaisija 67 sm ja 5 paitaa käytetty... en tiedä, onko järkeä, mutta kivaa tämä on...ja jatkuu...
 
Kyllähän tässäkin asiassa oli tehtävä valinta, heitänkö pois vai hyödynnänkö? Useimmat olisivat ehkä valinneet toisin, mutta niinhän se on aina...yksi tykkää tyttärestä toinen äidistä, joku ei kummastakaan.
 
 
Operaatio vaatehuone jatkukoon, seuraavaksi kengät, nuo kaappiemme kaunistukset ...niitä nimittäin löytyy molemmilta, joka lähtöön on omat kengät!
 
Talvitakit ja toppatakit, teidän vuoro tulee tuonnempana...
 
Valintoja taas tehtävä tässäkin puuhassa!