Joskus tuntuu, ettei sitä paljoa tarvita, kun voi tuntea itsensä tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Arki koostuu pienistä asioista ja jos ei yhtään hiljennä tahtia eikä katsele ympärilleen, jää uskomattomia juttuja huomaamatta.
Näin syksyisin pelkästään tuoksut tuovat mieleen muistoja ja tuntemuksia menneisyydestä. Maasta nouseva mullan ja jo maatuneen kasvuston lemu antaa aavistuksen kesän lopusta. Kuitenkin kypsä sato varmistaa talven yli selviämisen ja taas uuden alun keväällä. Onni on syksyn värikäs aika!
Auringon lämpö poskella jo ilman vähän viiletessä, siinä on onnea ja samalla haikeutta menneestä suvesta. Tuulen leppeä suhina korvissa ja samalla lakanapyykki kuivui pikavauhtia. Mukava on kellahtaa mankeloitujen, raikkaiden lakanoiden väliin, sitä tunnetta voisi kutsua onneksi.
Kaunis on syksyinen lehti....
Humalan kukinnoissa riittää mettä ampiaisille pitkäksi aikaa..
Ajattelin vielä yrittää tehdä kranssia ulko-oveen - saa nähdä miten onnistuu...
Syyskuvia
Syksy, ole tervetullut,
nyt koivut keltakultaa
loistaa auringossa,
pihlajat on pelkkää purppuraa
ja vaahterassa ruskalehdet vilkuttaa.
Ruusupensas kantaa kypsää marjahedelmää.
Oi, syksy, vielä pitkään meitä viihdyttämään jää!
- Anja Kaipiainen -
Runokirja Villiruusut
katsotaan!
Pihlajanmarjahyytelö odottaa vuoroaan...
Arkisia asioita ja tavallista elämää, mutta niistähän se onni koostuu ja mielessä on vielä eräs tärkeä asia, joka tuo elämään suurta onnea, nimittäin lapsenlapset! Ja heistä voi kirjoittaa aivan erikseen ja pitkän postauksen toisella kertaa!
Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti! Hyvää viikonloppua!
