Lokakuun lohturuokaa...

Hei taas!
Aamun raikkaassa, vielä hämärässä säässä tehty reipas sauvakävelylenkki sai taas ajatukset virkoamaan ja mieleen nousi paljon mukavia asioita...kuten yleensä joka kerran! Joskus tuntuu, ettei kotiin ehdi niin nopeasti, että kaikki jutut muistaisi, mitä olisi kiva tehdä, tänään...
Sitten kyllä jossain vaiheessa välähti, että voisinko vaan olla ja kuunnella vaikka musiikkia. Tänä syksynä ole puuhastellut monenmoista askartelua ja kutomista ja virkkausta ja, ja ...

Tästä musiikista tuli kesä mieleen ja kuitenkin otin sukankutimen käteen kuunnellessani rauhoittavaa musiikkia...haittaako se? Luonnolleen ei voi mitään...

Ja tokihan ruokaakin on laitettava, joten broileri - kasviskeiton tekoon.

 

Keittoon laitoin:

 

Paistettuja brolerinsuikaleita ( olivat maustettuja)

 

porkkanoita, perunoita, sipulia, kanaliemifondia, basmatiriisiä, kukkakaalia ja persiljaa

 

Leikkasin kasvikset suikaleiksi ( toki muukin muoto käy) tai valmis pakasteseos,

Keitin juurekset puolikypsiksi ja lisäsin riisin ja broilerinpalat, keitin kypsäksi ja pinnalle paljon persiljaa pieneksi hakattuna. Tein keittoa aika kattilallisen, koska meillä isäntä tykkää keitoista ja sitä voi syödä vielä toisena päivänäkin, jos jää..

 

 

 

Hyvää tuli ja sitten sopii vähän vahvempi jälkiruoka:

( omenahillo näyttää vähän perunoilta)

  

                                         Ei nyt ihan lettuja, mutta voissa paistettuja kakkusia,                 

 rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Lohturuokaa:  

 

1 prl kermaviiliä tai  ( smetanaa, piimää, Creme Fraiche )

1 1/2 dl maitoa

n. 5 dl vehnäjauhoja ( osa spelttiä ja grahamjauhoa)

1 tl soodaa

1/2 tl suolaa

sokeria (jos haluaa)

(raastoin sitruunankuorta)

 

 Sekoita taikina vispilällä ( aika löysä taikina, että lusikasta hyvin irtoaa) ja paista voissa pannulla molemmin puolin.

Tarjoile omenahillon kanssa...sopii myös hunaja ja kermavaahto tai jäätelö...

 

 

Kesää muistellessa ja kutoessa uusille sukupolville...

 

 

 

Pienelle miehelle lämmintä alle!

 

 

Iltapalaksi kampasimpukkasalaattia ja alkoholiton kuohujuoma.

(Ohje on kampasimpukkalaatikon kyljessä )

 

 

 

 

 

 

"Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt.

Huomispäiviä on rajallinen määrä.

- Michel London -

 

Ajatusta herättävä lause...

 

 

 

 

 

 

 

Tunnelmaa ja lämpöä lokakuun loskaan!

 

 

 

Kiitos käynnistäsi!

 

 

 



 

 

 

 



Maanantai masennus...

Hei taas!
Aamulla tuntui, ettei päivä lähde ollenkaan käyntiin...oli pimeää ja sumuista ja olisi kovasti nukuttanut, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja puin lenkkivaatteet päälle - nyt saikin laittaa taas normaalia enemmän alle, ja lähdin matkaan aamun hämärissä. Kyllä olikin raikas ilma ja jo kohta mieliala koheni ja katselin ympärilleni mitä kaunista se syksy on saanut aikaan! Harmitti, kun ei ollut mukana kunnon kameraa, mutta kännykälläkin sain jonkinlaisia otoksia ja tunnelmia..

Väriloistoa löytyy ihan lähiympäristöstäkin, kun vain huomaa ne...

 

 

Tässä vanha omenapuu loistavine väreineen...

 

 

 

 

Ruusupensaskin on saanut oman värinsä...

 

 

 

 

 

 

 

Kuvioita löytyy joka lähtöön..

 

 

 

 

Jokimaisema lenkkini varrella tuo joka päivä silmieni eteen erilaisen version ajan kulusta. Olenkin ottanut samasta paikasta kuvia eri vuodenaikoina ja niistä sitten joskus lisää. Niissä huomaa kaiken muuttumisen ja kauniiden vuodenaikojen kierron.

 

 

 

Voinpa taas kerran todeta, että reippaalla lenkillä ajatukset saavat  uutta puhtia ja mieli virkistyy samaan tahtiin, kun valo lisääntyy ja hyvällä tahdolla saatoin nähdä aavistuksen auringosta...

Heti kotiin tultuani laitoin vispipuuron kiehumaan ja siitä muistui mieleen oman äidin tekemä puuro, jonka vertaista ei ole! Mutta hyväähän tämä omakin tekemä oli!

 

 

Vähän jo ylikypsiä olivat eiliset puolukat, mutta hienosti puuroon sopivat...

 

 

 

 

 

Kunpa tätä kaunista syksyä vielä  jatkuisi, mutta niinhän se on, että nautitaan siitä mitä on! Ei harmitella miten pitäisi olla. Tästähän tämä päivä sai uutta potkua ja maanantai - masennus on tiessään!

 Vaikka olikokaan sitä???

 Alakulo vain ja oikeasti voimia niille, joilla masennusta on!

 

Värikästä viikkoa vierailijoille!

 

Kommentteja, kiitos!

 

 

 

 

 

Onnea on...

Hei!
Joskus tuntuu, ettei sitä paljoa tarvita, kun voi tuntea itsensä tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Arki koostuu pienistä asioista ja jos ei yhtään hiljennä tahtia eikä katsele ympärilleen, jää uskomattomia juttuja huomaamatta.
Näin syksyisin pelkästään tuoksut tuovat mieleen muistoja ja tuntemuksia menneisyydestä. Maasta nouseva mullan ja jo maatuneen kasvuston lemu antaa aavistuksen kesän lopusta. Kuitenkin kypsä sato varmistaa talven yli selviämisen ja taas uuden alun keväällä. Onni on syksyn värikäs aika!
Auringon lämpö poskella jo ilman vähän viiletessä, siinä on onnea ja samalla haikeutta menneestä suvesta. Tuulen leppeä suhina korvissa ja samalla lakanapyykki kuivui pikavauhtia. Mukava on kellahtaa mankeloitujen, raikkaiden lakanoiden väliin, sitä tunnetta voisi kutsua onneksi.

 

 

 

Kaunis on syksyinen lehti....

 

 

 

 

 

Humalan kukinnoissa riittää mettä ampiaisille pitkäksi aikaa..

Ajattelin vielä yrittää tehdä kranssia ulko-oveen - saa nähdä miten onnistuu...

 

 

 

 

Syyskuvia

 

Syksy, ole tervetullut,

nyt koivut keltakultaa

loistaa auringossa,

pihlajat on pelkkää purppuraa

ja vaahterassa ruskalehdet vilkuttaa.

Ruusupensas kantaa kypsää marjahedelmää.

Oi, syksy, vielä pitkään meitä viihdyttämään jää!

 

- Anja Kaipiainen -

Runokirja Villiruusut

 

 

 

 

                      Ruusunmarjasta voi myös yrittää ovikoristetta rautalangan avulla....

katsotaan!

 

 

 

                                                Pihlajanmarjahyytelö odottaa vuoroaan...

 

 

 

 

 

 

 

Arkisia asioita ja tavallista elämää, mutta niistähän se onni koostuu ja mielessä on vielä eräs tärkeä asia, joka tuo elämään suurta onnea, nimittäin lapsenlapset! Ja heistä voi kirjoittaa aivan erikseen ja pitkän postauksen toisella kertaa!

 

Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti! Hyvää viikonloppua!