Lauantain lämpimäisiä...

Heips!

Pieni päivitys on nyt paikallaan...

Kuvassa pienet valkosuklaasydämet, jotka on tehty pakasteessa olleesta piirakasta, jonka ohje on ollut sivullani aikaisemmin. Vähän romantiikkaa ja kaunista päiväkahville...

Päivä on mennyt puuhaillessa kaikenlaista mukavaa ja koska sääkin on ollut mitä on, keskityn tekemään lauantai päivästä tunnelmallista ja lämminhenkistä kylmän tuulen tuivertaessa ulkona...
Aamulla laitoin hirvikeiton ainekset valmiiksi, ensin lihojen keitto ja sitten juurekset ja perunat joukkoon. Aivan perinteinen keittohan siitä tuli ja kyllä maistuikin pitkästä aikaa mainiolta.

Ja kyllähän leipominen kuuluu lauantaihin, siis juustosämpylöitä pyörittämään.

Juustosämpylät

 

1l vettä

50 gr hiivaa

 sämpyläjauhoja

2 dl rahkaa

suolaa

hunajaa ripaus

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl leseitä

2 dl öljyä

1 dl juustoraastetta

 

Liota hiiva veteen ja lisää jauhoihin sekoitetut kuivat aineet ja hunaja, samoin rahkan voi lisätä tässä vaiheessa. Öljyä taikinaan. Alusta taikina tasaiseksi ja kohota se. Leivo pitkulaisia sämpylöitä ja kohota taas. Voitele vedellä ja ripottele päälle juustoraastetta.

Paista 200 astetta n.10 minuuttia.

 

 

 

 

 

Tällä kertaa tuli tämän näköisiä...

 

 



 

Vanha kulahtanut pajukranssi sai uuden värin ja simpukkakoristeet...

 

 

7 kuukauden ikäisen Jesse-pojan sukat ja lapaset...

 

 

Nyt lauantai - ehtoon viettoon ja kynttilöitä palamaan ja tunnelmaa tuomaan...

 

Viikonloppuja <3

 

 

 

 

Joku viisas on sanonut, että aika on tässä ja nyt - ei aina kannata kiiruhtaa!



Lokakuun lohturuokaa...

Hei taas!
Aamun raikkaassa, vielä hämärässä säässä tehty reipas sauvakävelylenkki sai taas ajatukset virkoamaan ja mieleen nousi paljon mukavia asioita...kuten yleensä joka kerran! Joskus tuntuu, ettei kotiin ehdi niin nopeasti, että kaikki jutut muistaisi, mitä olisi kiva tehdä, tänään...
Sitten kyllä jossain vaiheessa välähti, että voisinko vaan olla ja kuunnella vaikka musiikkia. Tänä syksynä ole puuhastellut monenmoista askartelua ja kutomista ja virkkausta ja, ja ...

Tästä musiikista tuli kesä mieleen ja kuitenkin otin sukankutimen käteen kuunnellessani rauhoittavaa musiikkia...haittaako se? Luonnolleen ei voi mitään...

Ja tokihan ruokaakin on laitettava, joten broileri - kasviskeiton tekoon.

 

Keittoon laitoin:

 

Paistettuja brolerinsuikaleita ( olivat maustettuja)

 

porkkanoita, perunoita, sipulia, kanaliemifondia, basmatiriisiä, kukkakaalia ja persiljaa

 

Leikkasin kasvikset suikaleiksi ( toki muukin muoto käy) tai valmis pakasteseos,

Keitin juurekset puolikypsiksi ja lisäsin riisin ja broilerinpalat, keitin kypsäksi ja pinnalle paljon persiljaa pieneksi hakattuna. Tein keittoa aika kattilallisen, koska meillä isäntä tykkää keitoista ja sitä voi syödä vielä toisena päivänäkin, jos jää..

 

 

 

Hyvää tuli ja sitten sopii vähän vahvempi jälkiruoka:

( omenahillo näyttää vähän perunoilta)

  

                                         Ei nyt ihan lettuja, mutta voissa paistettuja kakkusia,                 

 rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Lohturuokaa:  

 

1 prl kermaviiliä tai  ( smetanaa, piimää, Creme Fraiche )

1 1/2 dl maitoa

n. 5 dl vehnäjauhoja ( osa spelttiä ja grahamjauhoa)

1 tl soodaa

1/2 tl suolaa

sokeria (jos haluaa)

(raastoin sitruunankuorta)

 

 Sekoita taikina vispilällä ( aika löysä taikina, että lusikasta hyvin irtoaa) ja paista voissa pannulla molemmin puolin.

Tarjoile omenahillon kanssa...sopii myös hunaja ja kermavaahto tai jäätelö...

 

 

Kesää muistellessa ja kutoessa uusille sukupolville...

 

 

 

Pienelle miehelle lämmintä alle!

 

 

Iltapalaksi kampasimpukkasalaattia ja alkoholiton kuohujuoma.

(Ohje on kampasimpukkalaatikon kyljessä )

 

 

 

 

 

 

"Mitä sitten haluatkin tehdä, tee se nyt.

Huomispäiviä on rajallinen määrä.

- Michel London -

 

Ajatusta herättävä lause...

 

 

 

 

 

 

 

Tunnelmaa ja lämpöä lokakuun loskaan!

 

 

 

Kiitos käynnistäsi!

 

 

 



 

 

 

 



Tunnelmia tummeneviin syysiltoihin...

Hei taas!
Nyt jos koskaan on aika kynttilöille ja pienelle fiilistelylle. Syksyn pimeys ja loska saavat apeuden aikaan - ennenkuin lumi tulee maahan. Joku viisas ennustaja on kylläkin povannut lumen tulevan vasta vuodenvaihteen jälkeen. Kuka tiennee, jälkeenpäin sitten on helppo sanoa...

 

 

Sisällä on lämmin ja kotoisa olo ja pimenevän illan kunniaksi maistuu omatekoinen leivonnainen.

Suppilovahveroita on kertynyt kuivattuna, pakkasessa ja nyt vielä tuoreena pieni määrä...joten hyödynsin ne ja laitoin täytteeksi sisälle kinkkumurskan ja persiljan kanssa.

 

 

Kinkku - suppilo - juustokiekot

 

1/2 l vettä tai maitoa

50 gr hiivaa

1/2 tl suolaa

1 tl sokeria

1 dl öljyä

n. 7 dl täysjyvävehnäjauhoja

 

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää jauhoihin sekoitetut suola, sokeri taikinaan. Laitoin kuivattua persiljaa taikinan joukkoon. Viimeksi öljy ja vaivaa taikinaa ja kohota.

Kauli taikina levyksi ja laita paistetut, hakatut suppilot ja kinkkumurska päälle, samoin vähän juustoraastetta. Kääri rullaksi ja paloittele paperivuokiin. Kohota hyvin ja voitele munalla ja ripottele vielä juustoraastetta pinnalle. Paista 200 astetta noin 15 minuuttia ja jäähdytä leivinliinan alla.

 

Herkuttele aromikkaan teen kanssa kynttilän valossa mukavassa seurassa...maistuu myös yksin...

 

 

 



 

Joku jossain kaipasi käyttöä kaapissa tai hyllyillä pölyttyville Aalto maljakoille...itse hyödynsin lasimaljakon kauniilla kivillä täytettynä ja päälle votiivituikut...vähän merellistä tunnelmaa sateen ropistessa ulkona!

Vielä ruusuja yksi kuva, ennen kuin ennätän tehdä niistä kransseja ja muuta mukavaa..

Tässä tunnelmointia ennen kuin pääsee kauhuun Halloweenin merkeissä, kohtahan sekin päivä taas koittaa... ja kellotkin siirtyy tunnilla kesään päin! Mutta niistä myöhemmin.

 

 Mukavia syksyisiä ja pimeneviä iltoja kaikille teille!

Lauantain toivotut...

Hei taas!
Lapsuusperheessäni perinteisesti leivottiin lauantaina ja siitä on jäänyt tapa itsellenikin. Jotain puuttuu päivästä, jos ei edes piirakkaa paista...ja kyllähän ne maistuu ja "koekaniineja" löytyy ihan kotipiiristä.
Ihanat tuoreet syksyn juurekset laitoin piirakan täytteeksi ja lisänä kanttarelleja ja rapeaa pekonia paistettuna päälle.

 

Syksyn suussa sulava juurespiiras

 

 

Pohja:

 

125 gr voita

 

3dl täysjyvävehnäjauhoja

 

3 rkl kylmää vettä

 

1/2 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

200 gr sieniä ( kanttarelleja paistettuna ja pilkottuna)

1 iso porkkana raastettuna

2 punasipulia

voita paistamiseen

oreganoa

n.1 dl kukkakaalin nuppuja

n. 1 dl parsakaalin kukintoja

1dl juustoraastetta

 

3dl ruokakermaa

2 munaa

1/2 pakettia pekonisiivuja paistettuna

 

Pohjaan nypitään voi ja jauhot sekoitettuna leivinjauhe, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi ja anna olla kylmässä sen ajan, kun teet täytettä.

Paistoin punasipulit viipaleina, sienisilpun ja  porkkanaraasteen voissa. Lisäsin parsakaalit, kukkakaalit hautumaan muiden joukkoon.

Painelin pohjataikinan vuokan pohjalle ( 26cm halkaisija) ja täyte päälle.

Kerma ja munat sekaisin ja juustoraaste joukkoon ja mausteita mauan mukaan.

 Itse laitoin pippuria myllystä ja oreganoa kuivana( ei suolaa).Kermamaito päälle ja paistoin rapeat pekonit vielä sen päälle.

Paistoin uunissa 200 asteessa ja 30 minuuttia.

Pohjaa olisi pitänyt paistaa ensin noin 10 minuuttia, olisi tullut vieläkin parempaa!

 

 



 Omenia, omenia, niitä on vieläkin jäljellä, joten laihialaisena tein niistä

 Marttojen ohjeella piirakan.

 



Omenakookospiiras

 

150 gr voita sulana

2 dl sokeria

3 munaa

2 dl kookoshiutaleita

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 dl kermaa

2 isoa omenaa kuutioina

Päälle:

raesokeria

pähkinärouhetta

 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää sula voi, jauhot ja leivinjauhe. Kookosjauhe ja kerma sekä omenat. Sekoita vain, mutta älä liikaa. Kumoa vuokaan ja päälle raesokeri ja pähkinärouhe.

Paista 190 asteessa noin 30 minuuttia.

 

On muuten todella helppo ohje ja onnistuu varmasti jokaiselta.

Maistui mainiolta vaniljakastikkeen kanssa tai jäätelön...

 

 

 

 

 

 

Aamun lenkiltä muutama kuva, oli aivan ihana raikas syksyinen ilma...

 

 

 

Sieniäkin oli...ei houkuttelevia...

 

 

 

Aronian lehdet värikkäinä...

 

 

Savusaunan syys-asu...

 

 

Nyt leipomaan kaikki, se on terapeuttista ja siitä saa hyvän mielen ja

 ennen kaikkea hyvän maun suuhun.

 

Muutenkin mukavaa viikonloppua ja nautitaan syksyn värikylläisyydestä!

 

Samalla, kun katson illan TV-tarjontaa, otan tavalliseen tapaan kutimen käteen ja kudon...enpäs sanokaan mitä, alkaa olla joulupukin apulaisilla kiire ajat!

 

 

Kiitos, kun jaksoit lukea!

 

 

 

 

 

 



Maanantai masennus...

Hei taas!
Aamulla tuntui, ettei päivä lähde ollenkaan käyntiin...oli pimeää ja sumuista ja olisi kovasti nukuttanut, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja puin lenkkivaatteet päälle - nyt saikin laittaa taas normaalia enemmän alle, ja lähdin matkaan aamun hämärissä. Kyllä olikin raikas ilma ja jo kohta mieliala koheni ja katselin ympärilleni mitä kaunista se syksy on saanut aikaan! Harmitti, kun ei ollut mukana kunnon kameraa, mutta kännykälläkin sain jonkinlaisia otoksia ja tunnelmia..

Väriloistoa löytyy ihan lähiympäristöstäkin, kun vain huomaa ne...

 

 

Tässä vanha omenapuu loistavine väreineen...

 

 

 

 

Ruusupensaskin on saanut oman värinsä...

 

 

 

 

 

 

 

Kuvioita löytyy joka lähtöön..

 

 

 

 

Jokimaisema lenkkini varrella tuo joka päivä silmieni eteen erilaisen version ajan kulusta. Olenkin ottanut samasta paikasta kuvia eri vuodenaikoina ja niistä sitten joskus lisää. Niissä huomaa kaiken muuttumisen ja kauniiden vuodenaikojen kierron.

 

 

 

Voinpa taas kerran todeta, että reippaalla lenkillä ajatukset saavat  uutta puhtia ja mieli virkistyy samaan tahtiin, kun valo lisääntyy ja hyvällä tahdolla saatoin nähdä aavistuksen auringosta...

Heti kotiin tultuani laitoin vispipuuron kiehumaan ja siitä muistui mieleen oman äidin tekemä puuro, jonka vertaista ei ole! Mutta hyväähän tämä omakin tekemä oli!

 

 

Vähän jo ylikypsiä olivat eiliset puolukat, mutta hienosti puuroon sopivat...

 

 

 

 

 

Kunpa tätä kaunista syksyä vielä  jatkuisi, mutta niinhän se on, että nautitaan siitä mitä on! Ei harmitella miten pitäisi olla. Tästähän tämä päivä sai uutta potkua ja maanantai - masennus on tiessään!

 Vaikka olikokaan sitä???

 Alakulo vain ja oikeasti voimia niille, joilla masennusta on!

 

Värikästä viikkoa vierailijoille!

 

Kommentteja, kiitos!

 

 

 

 

 

Metsään on tullut jo syys...

Heipä hei, juuri sinä siellä ruudun takana!

Me kaikki olemme saaneet nauttia kuumasta kesästä ja loistavasta syksystä näin pitkään. Vieläkin ilmat ovat olleet kosteita, mutta lämpöisiä. Itse olen ilahtunut jokaisesta aamusta, olkoonkin sää ollut millainen tahansa...on niin mahdottoman paljon asioita, joista saa kiittää joka päivä!

 Tällä viikolla oli useita todellakin isoja ja onnellisia tapahtumia; tapasin vuosien takaisen ystävän, jonka luona pääsin käymään. Vaikeiden aikojen jälkeen aurinko paistaa jälleen hänen elämään. Olipas tunteita herättävä vierailu, omat turhat murheet tuntuivat vähäpätöisiltä. Toivon jaksamista kaiken sairauden keskellä ja jos osaan olla vähänkin tukena, niin se olisi ihanaa...

 

Tässä sydänlämpöiset terveiset!

 

 

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie"...sitä laulua voisi laulaa ( laulankin lapsenlapsille) katsellessa tätä kuvaa, joka on otettu metsäretkeltämme.

 

 

 

Voi sitä iloa ja riemua mikä tulee suorana palautteena lasten kanssa puuhailusta. Joskus tuntuu, ettei paljoakaan tarvita, kun saa lapsenlasten mielen iloiseksi ja omankin...

 

 

Kyllähän siihen retkeen kuuluu tärkeänä osana eväät ja makkaranpaisto. Ulkosalla syöminen on vaan niin ruokahalua herättävää, että siellä maistuu vaatimattominkin eväs...mutta kyllähän mummi jotain herkkujakin sai luvan ostaa!

 

 

 

Kuvia retkeltämme...

 

 

 

Surullinen vene, joka taitaa jäädä lumen ja jään vangiksi...

 

 

 

Mitähän ihmettä siellä kolossa on...asuuko siellä hiiri vai isompi eläin...saatiin vähän jännitystä aikaan, kun keksittiin yhdessä pikkuisen pelottavia satuja.. turvallisessa seurassa on hyvä kuunnella!

 

Kauniit oli maisemat ja suloinen sää, vaikka elettiin jo lokakuuta..

 

 

 

Tässä tämän kertainen tarina. Lähipäivinä lisää, silloin vähän leivotaan ja muutakin mukavaa.

 

 Nautitaan näistä päivistä ja tehdään mitä itsekukin pitää tärkeänä.

 

 

Onnellinen on se ihminen, joka osaa nauttia pienistä asioista,

arkipäiväisistä tapahtumista, auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,

aamun lehdestä postilaatikossa, vastaantulevasta ystävästä -

niin monet tavoittelevat elämän nautintoja

menemällä niiden ohitse.

 

- Tommy Tabermann -

 

 

Tässä meille viisaan miehen ajatuksia ja mietteitä. 

 Tämä runo on minulle tärkeä ja yritän noudattaa ohjeita joka päivä!

 

Kiitos ja ihanaa viikonloppua!