Voi tätä ihanaa syksyä!

 

Hei taas!
En muista näin kaunista syksyä koskaan aikaisemmin.
Toisaalta nyt on ehkä enemmän aikaa katsella ympärille ja huomata pienet asiat, joilla ei ollut ennen mitään merkitystä!
Tässä pienen tauon aikana olen saanut nauttia metsäterapiasta, samalla vielä muutamat annokset suppilovahveroita muhennokseksi, valokuvausta ja sauvakävelylenkkejä...kohta taas valmiina palvelukseen! 

 

 

Aikaiset aamut antavat mukavan alun päivälle.

Nyt vielä , kun kellot on siirretty kesän suuntaan,

 on sekin otettava huomioon, ettei lähde ihan pimeässä harhailemaan metsään...

Tuntui, että se yksi tunti enemmän aikaa sai päivän tuntumaan riittoisammalta!

 

 

 

Vielä kaunis kukkanen yritti kukkia,

 mutta kyllä se Pakkasen poika sokeroi senkin terälehdet.

 

Aamuauringon säteet antavat kauniin kuvioinnin koivunlehdelle!

 

 

Ja sitten pitkästä aikaa ruokaa kuvina....

Lohiruusuja ja munasydämiä!

 

 

 

Yritin tehdä sydänmunia, mutta ovat kyllä aikaa vieviä,

että ei ihan joka aamiaiselle viitsi niitä väkertää...

ohjeen löysin netistä...

Luomujauhelihapiirakkaa vierasvaraksi ja

omaksikin iloksi.

Pohjataikinassa oli voita, perunamuusia, rahkaa ja jauhoja...

Täytteenä jauhelihaa, sipulia, persiljaa ja creme fraicea ja muna ja mausteita maun mukaan,

paprikajauhoa, valkosipulia sekä juustoraastetta pinnalle.

 

 



 

Kukkakaalia, jauhelihaa, suppilovahveroita, kesäkurpitsaa, sipulia, purjosipulia, valkosipulia ja

ruokakermaa sekä mozzarellaraastetta,

200 astetta ja 30 minuuttia

 

 

 

 

Voissa paistetut muikut ovat eräs parhaista herkuista, mitä voi olla...ilman mitään jauhotusta!

Lisäksi tein porkkanoista, murskatusta tomaatista, valkosipulista, punasipulista juuressoseen, joka sopi oikein hyvin kalan kanssa... eikä nämä kuusi muikkua riittäneet kuin alkupaloiksi! 

Elämä ilman hassuttelua ja leikkiä ei oikein suju minulta,

 aina pitää jotain mukavaa keksiä...

Tässä lepotauko on venähtänyt pitkäksi!

 

 

Ihanan työrupeaman päätteeksi kahville Puolukkajuustokakku, jossa sulatetusta suklaasta pursotin sydämet leivinpaperin päälle ja kovettuneena koristelin. Tein samalla isomman määrän erimallisia, jotka säilyvät pakasteessa rasiassa leivinpaperin välissä seuraavaan kertaan..

 

 



 

 

 

Ryhmä Haun koiranluukeksit pienemmille.

 

 

Vaahteranlehtiruusut ja ovikranssiin ...

kuvan laitan myöhemmin!

 

 

Aamun lenkillä oli paljon kuvattavaa...tässä sokerihuurrettu ruusunmarjan kukinto...

 

Se tyytyväinen tunne, kun saa joitakin valokuvia onnistumaan, sadoista otoksista!

Olisipa aikaa keskittyä enemmän, mutta tuntuu, että valtavasti mukavia tekemisiä odottaisi...

 

 

 

 

 

 

"Syksyn loppu kohta koittaa,

talvi pian kaiken voittaa.

Lunta odotamme kaikki,

minä, sinä sekä naapurimme Maikki!

 

Illan hetki pimeä saapuu,

kynttilä syttyy ja paistaa kuu.

Sisällä on  lämmintä ja kivaa,

ikkunasta näkee, kun varjot peittää pihaa!"

 

- mailis -

 

Nautitaan ja iloitaan ihmiset!

 

 



Lokakuun puuhasteluja...

 

 

Hei!

Tämäpä merkillistä, haihtui uusin postaukseni taivaan tuuliin ja edellinen, jo aikaisemmin kirjoittamani ilmestyi, joka oli kadoksissa ...no, yritän paremmalla onnella...on muutenkin tietokoneeni temppuillut!

Taitaa olla koneen päivityksenkin aika ja kirjoittajan...

 

Syksy on ollut melko lailla kiireistä aikaa, mutta ihanan vauhdikasta ja haastavia tilanteita...

Sain tehdä 2 kuukauden sijaisuuden "vanhassa työssäni",

 aivan loistavaa, että vielä jaksaa ja ennen kaikkea saa tehdä!

 

 

 

 

 

Syksyn värejä vielä löytyy...

 

Postiluukusta oli pudonnut ihana ja kaunis Muistojani-kirja,

Arjan itse taidokkaasti tekemä ja koristelema.

 

 

Minä sain kirjoittaa siihen muiston... siellä oli

paljon kauniita runoja ja enkelikuvia, 

mutta valmista en löytänyt,

 joten kirjoitin itse muistaen Arjan mottoa:

 Tärkeintä ei päämäärä vaan matka!

 

Suloinen idea kierrättää muistokirjaa ystävien keskuudessa,

jää unohtumattomia muistoja kirjan omistajalle.

Kirja jatkoi matkaa kauas toiselle puolen Suomea..

 

 

 

 

Kyllä tänä syksynä on saanut runsaat sadot metsän herkuista...

mustikkaa on vieläkin, ainakin kuvattavaksi!

 

 

Puolukkaa on pakkaset täynnä, survottuna ja hilloksi keitettynä...

 

 

Suppilovahveroita on myös kasvanut runsaat sadot syksyn aikana...

toiset kyllä valittavat, ettei ole yhtään,

 mutta näköjään niitäkin kasvaa paikka paikoin hyvin runsaana.

 

 

 

Eräänä aamuna jo Pakkasen pojan sokeroimat Ruusunmarjat!

 

 

 

Lastenlasten lomaviikolla nautittiin maaseudun rauhasta.

Kyllä käytiin kylpylässäkin, jossa riitti riemua...

 

Mutta metsässä oli paljon tutkittavaa ja myös mönkkärillä ajaminen innosti pieniä poikia.

Ihana iltahetki laavulla makkaran paistossa oli myös loman kohokohtia...

 

 

Metsäretken tauko...

 

 

 

Ruusuja teille kaikille ystäväni, en ole teitä unhoittanut!

 

 

Tässä tällä kertaa ja palataan pian.

 

Kommentit ovat tervetulleita,

olen niistä hyvin ilahtunut, kiitos niistä!

 

Värikästä syksyn jatkoa ja nautitaan jokaisesta päivästä!