Oven takana...

Hei taas!
Aikojen kuluessa olen kuvannut paljon ovia...niin juuri, suljettuja ovia. Maailmassa on mielettömästi kauniita, erikoisia, mieleen jääviä talojen ovia...
 Ajattelet, että huvinsa  kullakin...joku kuvaa oravia...
Ovia on hauska kuvailla ja vielä hauskempi ajatella, mitä siellä oven takana oikein on...tai mitä siellä on tapahtunut...jokainen näkee suljetun oven taakse omalla tavallaan...mutta mukavaa on kuvitella vaikka mitä tarinoita...mielikuvitus lähtee liikkeelle, jos pysähtyy hetkeksi!

 

Tervetuloa ainakin tähän taloon!

 

 

Osa ovien kuvista on ulkomailta ja en edes muista mistä, mutta kuvien avulla voi palauttaa mieliin matkan tunnelmia ja muistoja... 

 

 

Täälläkin aidan ja muurin takana voi tapahtua mitä vain...ja tapahtuukin!

  

Vanha aitan ovikin on nähnyt monenmoista kulkijaa vuosien saatossa...

onkohan sinne pyrkinyt peräti saattomies yöksi...kukapa tietää..

 

 

 

 Tässä avoimeen oveen heijastuu kaunis varjo aamuauringosta..

 

 

 

 

Vanha kivijalkainen kellari on säilyttänyt paljon tuotteita ja varmasti säilyttää monta salaisuutta..

 

 

 

 

Kesävessa 

 

 

 

Savusaunan tunnelmaa... 

Kirkon ovi on tukevaa tekoa ja monen ihmisen turvapaikka...

 

 

 



 

Mieleen tulee monta tarinaa tämänkin oven takana asuvista...

 

En pitkästytä enempää, koska ovia on tässä vain murto-osa...

Tässä tämän kertainen postaus ja lähipäivinä lisää...

 

Uudet aiheet ja uudet kujeet, toivottavasti tavataan!

 

Jäätävää tihkua...

Hei taas!
Sunnuntai-aamun alkajaisiksi taas sauvakävelylenkki. Sää näytti mukavalta, ainakin pirtin ikkunasta katsottuna...no, kun olin pukeutunut ja valmis lähtöön, sää muuttuikin ja ensin tuli jäätävää tihkua ja lopuksi ihan silkkaa vettä... Lenkki tuli kuin tulikin heitettyä ja mieli oli korkealla!
Kotonakin tuntui olevan ilmapiiri aikas jäätävä, onkohan muillakin joskus samanlaista ilmassa...
Elämä jatkuu, eikä aina voi olla pelkkä auvoista onnea...
Mutta hyvä ruoka, parempi mieli...  siispä vatsan kautta sydämeen - sanotaan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, noinkohan.. kokeillaan sitten!

Keitin alkuruuaksi tomaattikeiton ja paahdoin krutonkeja pinnalle..

Mies oli ostanut aikamoisen lastin kuhaa kaveriltaan, joka oli saanut niitä verkoista. Oli perannut niitä pitkän tovin ja nyt niistä oli mukava paistaa sunnuntai lounaalle makoisat fileet.
Runsas salaatti ja kermaviilikastike riittivät mainiosti täydentämään aterian. Paistoin kuhan voissa ilman mitään paneerauksia...suolaa vain ja vähän sitruunapippuria pintaan, sitruunasta vielä mehua pinnalle, voinpa sanoa, että ei kalaherkku juurikaan tästä parane...jos pitää kalasta siis!
Saatiin vielä osa pakkaseen ja osa meni naapuriin...

 

 

Päivänokosten jälkeen maistui suklaamuffinsit kahvin kera...

Suklaamuffinssit

 

4 munaa ja

3 dl sokeria vaahdoksi.

 

Lisää 5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3rkl kaakaojauhetta

250g voita huoneenlämpöistä

1,75dl maitoa tai kermaa

 

Sekoita taikina vatkaimella ja vatkaa sitä muutama minuutti, joten siitä tulee kuohkeaa ja vaaleaa.

Laita lusikalla vuokiin ja paista15-20 minuuttia. Jäähdytä.

Täyte:

200g huoneenlämpöistä voita

7,5 dl tomusokeria

0,5 d kermaa tai maitoa

3 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja lisää muut aineet. Oli uusi kuorrutus tuttavuus, mutta käyttökelpoinen, koska näitä aineita on melkein aina kotona.

Levitä muffinien päälle ja laitoin vielä rouhittua Fasupalaa koristeeksi.

Hyviä oli ja tekivät kauppansa. Laitoin osan pakkaseen, on vierasvarana, ja kuorrutteen voi sitten vasta tehdä.

 

Kyllä näillä eväillä jo saatiin jäätävä ilmapiiri karkoitettua - kunnes seuraava kerta tulee..

 

 

 

Tytär tilasi pitkillä varsilla sukat ja niitä suunniteltiin yhdessä ja luin blogista eilen tein muutamia vinkkejä. Tälläiset niistä tuli ja vaikutti saajakin tyytyväiseltä. Ei ollut liian vaikeat kuviot, joten pystyin kutomaan telkkaria katsoessakin..
Kyllä on jo uudet silmukat taas luotuna puikoille, käsitöiden tekoon jää koukkuun, vaikkei virkkaamisesta olekaan kysymys tällä kertaa!

Näissä ajatuksissa tällä kertaa ja mukavaa tammikuun loppupuolta kaikille teille,

jotka seuraatte blogiani!

 

 

Mustikka on jo kukassa - ainakin maljakossa...

 

 

 



Talven tuiskuja...

Hei taas!
Vapaapäivän aloitus kunnon lenkillä! Lunta on tuiskunnut nyt täälläkin...ja ihan jo riittäisi. Eipä ensin kovasti houkuttanut lähteä, mutta sisulla reissuun....Sauvat ja nastat pitävät pystyssä!
Aamusella ei ollut vielä aurattu teitä , joten oli totisesti raskas lenkki, sohjossa ja tihkusateessa rämmin vakituisen matkani. Aikaa tosin meni runsaasti ja hiki nousi ja vaatteet kastui....eipä haitannut - olo oli voittoisa!
Nyt näyttää tälläkin kulmalla talviselta...

Arjestakin täytyy tehdä juhlaa - aina löytyy asioita, joista saa olla tyytyväinen omassa arjessaan ja muistaa olla kiitollinen tavallisesta arkielämästä. Kun vain katselee ympärilleen...

 

 

 

Arkaa lenkkiseuraa...

 

Ruuanlaitto on aina mukavaa ja rentouttavaa...näin joulun jälkeen voi olla tarkkana ruokaa valmistaessa ja käyttää myös " tähteet", kuten laitoin seuraavaan ruokaan loput savulohesta, joka oli ollut vakuumipakkauksessa ja päivämäärä oli menossa umpeen...

Tämä ruoka muuntautuu sen mukaan, mitä on kaapissa...mitään en heitä hukkaan!

 

 

 

Parsakaali-savulohivuoka

 

Voideltuun vuokaan laitoin pakasteparsakaalia 500g

 

 ( ensin piti laittaa kukkakaalia, mutta sitä ei ollutkaan)

 

Päälle  savukalaa n. 400 g  (tonnikalakin käy)

Herne-maissi-paprika 200g

Kuivattuja suppilovahveroita n. 1dl

Kirsikkatomaatteja

Juustoraastetta ( raastoin kuivahtaneet kannat)

 

Päälle munamaito: 3dl maitoa ja 3 munaa/

tai ruokakermaa 2dl

pippuria myllystä

runsaasti tillisilppua

 

Paistoin n. 40 minuuttia 150 asteessa (kiertoilmauuni)

 

 

Riittoisaa ja herkullista

 

 

Kesän ja syksyn marjasadosta on nyt hyvä nauttia...

Vielä on mustikoita runsaasti jäljellä ja kaapissa oli kookosöljyä, joka oli jäänyt jostain reseptistä... joten hyödynsin senkin ja muistin ohjeen mustikkasuklaasta.. joka oli kyllä tehty vadelmista...

 

Mustikkasuklaa

 

!dl mustikoita ( vadelmia tai mitä haluaa)

1dl jauhettua pähkinää ( hasselpähkinää oli vielä)

1 dl kookosöljyä

120 g sulatettua voita

3 rkl tummaa kaakaota

2 rkl hunajaa

1 tl vaniljasokeria

(1 tl macajauhetta)

 

Sulata voi ja lisää kookosöljy, joka sulaa samalla, sekoita muuta aineet joukkoon.

Kaada vuokaan pohjalle marjat ja päälle tasaiseksi kerrokseksi seos.

Pakasta noin. 30 minuuttia  ja leikkaa paloiksi.

Säilytä kylmässä.

 

Vielä on linnuille ruokaa...

Askelia kertyy lenkillä....Polar Loop on ollut minulle oikea innoittaja ja kannustaja liikunnassa!

 

 

 

 

 

Tässäpä tällä kertaa, palataan taas!

 

 Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea sepustuksiani ja kommenteista kiitos!

Navakkaa pohjoistuulta...

Hei taas!

Lunta ei ole vielä niin paljoa, että hiihtämään pääsisi...siispä sitä on taas lenkille lähdettävä! Lämmin varustus, sauvat ja tuulenpitävät vaatteet, nastakengät ja ei muuta kun matkaan. Alku aina vähän kankeaa, mutta kohta jalat lähtevät kuin itsestään...jos jostain nauttii, niin juurikin pienestä vastatuulesta ja ponnistuksesta ja omista ajatuksista. Metsän keskellä sanoin oikein ääneen: tämä on ihanaa!
 Olen kiitollinen joka päivä, että jaksan näin liikkua!

 Kuvaustauko ...

 

 

Sitten olikin mukava ja reipas mieli aloittaa päivän puuhat.

 Olin jo ottanut likoamaan kuivattuja Suppilovahveroita,

josta miehen toivomuksesta tein lounaskeiton.

Kattilaan punasipulia ja keltasipulia kuutioituna ja niitä freesasin öljyssä, joukkoon sienet vielä paistumaan. Ripaus vehnäjauhoa ja vettä. Keitto sai kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisäsin vielä lihaliemikuution. Sauvasekoittimella soseutin koko homman, niin ei tarvinnut sieniäkään pilkkoa alussa pieniksi. Kattila takaisin levylle ja kookosmaitoa purkki, lämmitys ja persiljaa pinnalle ja valmista oli!

Materiaalia on jokuseen keittoon vielä jäljellä...

Ovat kyllä koristeenakin kauniita hyllyllä. 

 

 

Samalla keiton valmistuessa tein Jyvänäkkäriä 

 

Mittasin taikinakulhoon  yhteensä 2 dl jauhoseosta ( tattarijauhoa, ruisjauhoa,ohrajauhoa)

1 dl auringonkukansiemeniä (kurpitsansiemenet käy)

1 dl seesaminsiemeniä

0,5 dl kaurahiutaleita

0,5 tl suolaa

0,5 dl rypsiöljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Pinnalle unikonsiemeniä

sormisuolaa

 

Sekoitin kuivat aineet ja sitten kiehuva vesi ja öljy. Sekoitin tasaiseksi ja levitin sen leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ohueksi levyksi. Pinnalle siemenet ja suola.

Paista ensin 150 asteessa n. 15 minuuttia ja ota pois uunista ja tee taikinapyörällä kuviointijäljet.

Paista vielä 1 tunti. Jäähdytä ritilällä ja säilytä metallirasiassa, ettei pehmene.

 Meillä ei ehtinyt säilytykseen...

Maistui keiton kanssa voilla sipaistuna...

 

Ajattelin myöhemmin tehdä näitä vähän paksumpina patikointi- ja retkieväiksi...Tietää mitä syö ja siemeniä ja jauhoja voi vaihdella halun ja saatavuuden mukaan. Koska näkkäriin ei tule mitään kohotusainetta, sopii se herkkävatsaisillekin...toisaalta on paljon siemeniä, niin kannattaa kokeilla, onko liian "tuhtia"...mutta vatsa toimii...

 

Jälkiruoka olikin sitten vielä helpompi,kermassa kuumennettua leipäjuustoa, mustaherukkahyytelöä...
Jokainen käyttää omia mielihillojaan, mutta eipä todellakaan hassumpaa ollut mustaherukkahyytelö!

 

 

Tämä vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin liikunnan merkeissä...lenkkien lisäksi on jo kuntosalillakin tullut käytyä...

 

 

Muutenkin olen jatkanut vuosi sitten aloitettua sokeritonta elämää ( no, jouluna tosin suklaata, hyvällä omallatunnolla) Lisännyt veden juontia ja alkoholiton jatkuu jo viidettä vuotta...

pieniä, tärkeitä ja terveellisiä muutoksia, joista on helppo pitää kiinni, kun huomaa kuinka hyvää ne tekevät!

 

 

Tässä tämän kertaiset kuulumiset!

Kiitos kommenteista ja kaikille jaksamisia ja tammikuun tuomaa toivoa keväästä!

 

 

 

Tässä vielä illan tv-katselun lomassa kudotut sukkaset pikku murulle...

 

 

Vettä ja leipää...

Hei taas!
Lunta tulvillaan, on raikas talvisää - nyt sitä on meilläkin,
 nimittäin lunta...ainakin vähän aikaa taas! Kaunista on puhdas lumi ja maisemat...

Nyt on juhlat juhlittu, melkein...ja lomat vietetty, tällä kertaa! Arki saa tulla...
 Alkakoon tammikuu säästöliekillä, monessakin suhteessa. Vettä runsain litroin, vaikka sitä on tullut taivaaltakin tarpeeksi, ylimääräinen ruoka vähemmälle, sokerit pois ja kaiken yksinkertaistaminen ja liikunta jokapäiväiseksi...siinä joitakin ajatuksia, lupauksia en tee, mutta parhaani yritän!

 Saaristolaisleipää olen tehnyt perinteisesti joulutuomisiksi ja  sitä teen vielä usein, koska on säilyvää ja sopii monen lisukkeen kanssa,

. Reseptiä kyseltiin, joten tulee tässä:

Ainekset:
 

1 l piimää

75 g hiivaa

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnälesettä

3 dl ruisjauhoja

3 dl siirappia

1 rkl suolaa

8 dl vehnäjauhoja

 

Lisäksi:

Vesi-siirappi-seosta (1 osa siirappia, 2 vettä)

leivän sivelyyn

voita vuokan voiteluun

 

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva  joukkoon. Lisää maltaat, ruisjauhot, vehnäleseet, suola, siirappi, ja lopuksi vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikina jää melko löysäksi, eikä sitä vaivata käsin. Ainakaan tässä reseptissä.

Anna taikinan kohota 1 1/2 tuntia.

Jaa taikina kahteen voideltuun vuokaan ja anna vielä kohota hetki. ( kolme vuokaa, jos haluat matalammat leivät)
 

Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin 2 tuntia. Paistamisen puolivälissä voitele siirappi-vesi seoksella kerran tai pari.

Kun leipä on kypsä, kumoa se leivinpaperille ja anna jäähtyä. Säilytä muovipussissa jääkaapissa.  Parhaimmillaan parin päivän kuluttua.
Todella helppotekoinen ja maukas!


 
Uudenvuoden iltana tein lämminsavulohesta ja tuorejuustosta, majoneesista, sitruunamehusta ja tuoreesta tillistä maukkaan seoksen, joka tuli Saaristolaisleipien päälle.

Pikainen teeleipä

Tässä vielä pikaleivän ohje, kohotusaineena sooda!

Ainekset:

5 1/2 dl sämpyläjauhoa ( pussinpohjat ja kaikki erilaiset jauhot käy)
1 tl suolaa
1tl soodaa
Sekoitetaan keskenään.

Lisää 3 1/2 dl piimää, jogurttia tai kermaviiliä
Sekoita puukauhalla

Leivinpaperin päällä pellillä muotoillaan kaksi leipää, jauhojen avulla taputtele haluamasi malliseksi. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa 25 - 30 minuuttia  uunin alaritilällä.
Maistuu heti tuoreena voin tai hillon ja teen kanssa.



Vettä,  vettä ja vielä kerran vettä..
Muistutuksena pöydällä, pari pullollista ainakin...

Karitsanlihapataa juureksia

 

 

 

Aamulla ennen lenkkiä laitoin uunivuokaan lanttua viipaleina, porkkanaa, punasipulia, valkosipulia, paprikaa, selleriä ja karitsanlapaa kuutioina. Päälle suolaa, laakeria, punapippuria ja vettä juuri sen verran, että peittyivät. Kansi kiinni ja uuniin 150 astetta( kiertoilmauunissa) ja sai olla noin kolme tuntia ja valmista oli. Sekoitin kerran välillä ja lenkin jälkeen ruoka oli valmista. Salaattia ja punajuuria hunajan ja voin kanssa paistettuna...siinä maukas ateria!

Ei raaka-aineitten tarvitse olla kalliita, mutta onhan totta, että  siitä on vähän vaivaa, kun kuorii juurekset ja muut aineet. Mutta sitten onkin puhtaat ja tuoreet raaka-aineet ja tietää mitä suuhunsa laittaa. Eikä tarvitse popsia lisättyjä säilöntä- ym väriaineita.

Kaikki kaunis kuihtuu aikanaan ja sitä on lähdettävä uusien ostoon...



Tässä on eräs paljon kiinnostavia asioita ja ideoita sisältävä kirja...suosittelen!

Sanna Ehdin, Enemmän energiaa!
Kohti rikasta, onnellista ja terveellistä elämää

Näissä tunnelmissa näin vuoden 2015 alussa!

Kaikille teille maukasta, loistokasta ja antoisaa uutta vuotta!

Kiitos, kun jaksoit olla taas mukana!

Palataan taas ja ihania kommentteja oli taas tullut, kiitos niistä!


 

Patikointia Tenerifalla osa 2...

Hei!
Ja oikein hyvää uutta vuotta 2015 -  kaikille,  säästä huolimatta! Kyllä se vielä talveksi muuttuu,
odotellaan vain...

Nyt onkin ihanaa muistella lämmintä ja aurinkoista patikointimatkaa osan 2 muodossa sateen lotistessa ja tuulen paukkuessa ulkona....

Tälläinen löytyi läheiseltä Guazan vuorelta...oli näköjään muitakin käynyt siellä...

 

 Se täytyy heti todeta, että ei kovin monta  patikoijaa tullut vastaa tai muutenkaan ei tavattu.  Löytyvätkö kaikki turistit hiekkarannoilta ja hotellien uima-altailta...yöelämä ihan erikseen, siitä ei tällä kertaa tässä porukassa edes mietitty, oli sen verran mukavaa nousta aamulla ajoissa pirteänä ja lähteä reissuun...ei sitä olisi kyllä uskaltanut lähteä kiipeilemään kovasti juhlineena ja valvoneena..
Toivottavasti kuntoilijat ja lomaltaan muutakin kuin altaalla oloa ja juhlimista, löytäisivät kauniit ja selkeästi merkityt patikointireitit. Niitä on paljon ja joka kunnolle sopivia.

Retkeilyopas ja suurennokset...

 

 

 

 

Bougainvillea joka puolella...

 

De los Misioneros -

 

Pyhiinvaeltajien jalanjäljillä - siispä sinne..

 

 

Pyhiinvaeltajien ristillä poikkeamisen jälkeen matka jatkui yhä ylemmäs, kohti Montana de Guaman korkeimpaan kohtaan - 877m.

 

 

 

 

Reput ja sauvat huilaamaan - maisemat ovat mykistävät...vaikka kiipeäminen ei ollut helppoa, korvaa tämä kaikki ympärillä näkyvä rasitukset!

 

 

 

 

 

 

 

Tässä näkymä Teidelle ja alas laaksoon Tamaimon keskustaan..

 

 

 

 

 

 

Taustalla häämöttää naapurisaari La Gomera - ollaan ihan pilvessä ja yläpuolellakin...

 

 

 

 

 

 

 

Maisema Cruz de Misionerosin kohdalta kohti Risco Blancoa...( terävä huippu)

 

 

 

 

 

Ylhäällä harjanteella oli kulku helppoa ja maisemat joka suuntaa lumoavat...välipalan ja pienen tauon jälkeen olikin hyvä olla varastossa voimia, koska alastulo vaati sekä varovaisuutta että katseen pitämistä polussa...irtokiviä ja liukkaita kohtia oli runsaasti... Olen oikein tyytyväinen omiin patikointikenkiini...ei ollut uudet, siksikin "jalanmukaiset"...Muutenkin muutama sananen pukeutumisesta, kannattaa varata ainakin mukaan tekninen kerrasto ja untuvatakki...ylhäällä tuulee ja sää voi muuttua nopeasti...

Tässä astelemme Tamaimon kaupungin keskustaan auton luo...

ainakin kaksi porukasta oli melko poikki...

 

Perillä hotellilla olikin sitten rentouttavaa istua puolenpäivän auringossa ja uida raikkaassa altaassa...

 

 

 

 

Iltakävelyllä rannalla löytyi näin hieno hiekkalinna....ei ihan pienet lapset varmaankaan...

Draculan linna

 

 

 

 

Vielä näkymä merelle...

 

 

Vaarallinen  sortuma ihan ajotiellä...

 

 

 

 

Tämä seikkailu Teneriffalla oli yksi mieleenpainuvimmista matkoista, eikä vähiten lumoavien ja jylhien maisemien ansiosta vaan myös uudenlaisen kokemuksen lomailusta etelän "hiekkarannoilla"!

Suosittelen!

 

Karttoja, opasteita ja reittimerkintöjä oli kiitettävästi myös polkujen varsilla...

 

Myös joulukuussa kukkivat monet kukkaset...

Kiinanruusu

Kotimatkalle...Reina Sofian kentältä lähtö...

 

Aikainen aamupäivä ja sateen jälkeinen sateenkaaren pätkä...

 

 

Kiitos kaikille lukijoilleni kannustavista kommenteistanne ja mukana olosta!
 

Toivottavasti viihdyitte nojatuolimatkalla Teneriffalle!

 Palataan pian...