Ystävänpäivänä!

 

 

 

 

 

 

Hei!

Tulihan sitä lunta tännekin päin!

 Ystävänpäivän kunniaksi tupruttaakin oikein runsaasti.

Maa on valkoinen ja puhdas, ainakin hetkisen!

Vaihtelevaa on ollut, mutta eihän se talvi ole vielä ohi...

 

 

  

 

Muutama päivä sitten oli ilma melkein keväinen ja aurinko paistoi lämmittäen.

Linnut olivat innostuneet kevätkonserttiinsa ja kylpivät kuralammikoissa!

 Voi, sitä sirkutuksen ja liverryksen määrää!
Ei ole aurinko näyttäytynyt aikoihin...
heti nousee mielialakin!

 

 

 

Jokunen jo ehti kysellä hiivaleivän ohjetta, joka oli omalla sivullani....
joten tässähän se tulee:

Hiivaleipä

1/2 l vettä

1 pala hiivaa

1 rkl siirappia

5dl vehnäjauhoja

 

 Sekoita lämpimään veteen hiiva, siirappi ja jauhot

 ja anna juuren tekeytyä lämpimässä ainakin tunnin.

Makuasioita, joku pitää vähemmän tai enemmän happamasta...

Lisää sitten

2 tl suolaa

öljyä n. 1 dl

ja noin 8 dl hiivaleipäjauhoja ( itse laitoin osaksi ruisjauhoa n. 2 dl)

Mitä vaaleampaa haluaa, silloin vehnäjauhosta kokonaan.

 Vaivaa hyvin ja lisää jauhoja vähän kerrallaan, ei saa tulla liian kovaa taikinaa...

Koneellakin toki voi tehdä.

Kohota vielä hyvin ja kostuta suihkupullolla ja tee viiltoja pintaan.

Paista 200 asteessa ja n. 20 - 25 minuuttia.

 Silloin on kypsiä, kun koputtaessa leivän pohjaan, kuuluu kumina!

Tästä tulee kaksi leipää.

Jos haluaa rapeakuorisen,

 älä laita leivinliinaa päälle paistamisen jälkeen.

Vaihtelemalla jauhoja ja lisäämällä esim. leseitä saa aina erimakuisia

 ja takuulla lisäaineettomia ja vähäsuolaisia leipiä.

Ja tuoksu, mikä tulee "pirttiin" !

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään Ystävänpäivänä lounaalla oli:
 

 Limelohta leivällä

 

 



 

Kananrintafileitä kermassa kera kasvisten...nam!

 

 

 

Jälkiruuaksi sydänleivos suklaalla <3

 

 

 

 

Päiväkaffilla porukkaa enemmän ja vähemmän...

kaikki kultaset kävi!

Kiitos kukkasista ja muistamisista!

 

 

 

 

 

Vadelma-puolukkapiirakkaa heti aamusta uuniin...

ja vielä sulatettua suklaata!

Ja kermavaahtoa...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotamme lapsenlapsieni kanssa teille kaikille blogini lukijoille

ihanaa kevättä ja hyvää ystävänpäivää!

 

Kiitos, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida!
 

Kannustaa jatkamaan kaiken kiireen keskellä!
Huomaan, että useat ovat jo monta kertaa käyneet kurkkimassa blogia...
 

Kohta koittaa aika,että jään pois työstä, ainakin vähäksi aikaa,

niin sitten päivittelen useammin,

toivottavasti!

 

 



Vielä jonkun viisaan ajatus:

 

" Jos odottaa elämältä liikoja,

ei voi koskaan olla tyytyväinen"!

 



Voi tätä ihanaa syksyä!

 

Hei taas!
En muista näin kaunista syksyä koskaan aikaisemmin.
Toisaalta nyt on ehkä enemmän aikaa katsella ympärille ja huomata pienet asiat, joilla ei ollut ennen mitään merkitystä!
Tässä pienen tauon aikana olen saanut nauttia metsäterapiasta, samalla vielä muutamat annokset suppilovahveroita muhennokseksi, valokuvausta ja sauvakävelylenkkejä...kohta taas valmiina palvelukseen! 

 

 

Aikaiset aamut antavat mukavan alun päivälle.

Nyt vielä , kun kellot on siirretty kesän suuntaan,

 on sekin otettava huomioon, ettei lähde ihan pimeässä harhailemaan metsään...

Tuntui, että se yksi tunti enemmän aikaa sai päivän tuntumaan riittoisammalta!

 

 

 

Vielä kaunis kukkanen yritti kukkia,

 mutta kyllä se Pakkasen poika sokeroi senkin terälehdet.

 

Aamuauringon säteet antavat kauniin kuvioinnin koivunlehdelle!

 

 

Ja sitten pitkästä aikaa ruokaa kuvina....

Lohiruusuja ja munasydämiä!

 

 

 

Yritin tehdä sydänmunia, mutta ovat kyllä aikaa vieviä,

että ei ihan joka aamiaiselle viitsi niitä väkertää...

ohjeen löysin netistä...

Luomujauhelihapiirakkaa vierasvaraksi ja

omaksikin iloksi.

Pohjataikinassa oli voita, perunamuusia, rahkaa ja jauhoja...

Täytteenä jauhelihaa, sipulia, persiljaa ja creme fraicea ja muna ja mausteita maun mukaan,

paprikajauhoa, valkosipulia sekä juustoraastetta pinnalle.

 

 



 

Kukkakaalia, jauhelihaa, suppilovahveroita, kesäkurpitsaa, sipulia, purjosipulia, valkosipulia ja

ruokakermaa sekä mozzarellaraastetta,

200 astetta ja 30 minuuttia

 

 

 

 

Voissa paistetut muikut ovat eräs parhaista herkuista, mitä voi olla...ilman mitään jauhotusta!

Lisäksi tein porkkanoista, murskatusta tomaatista, valkosipulista, punasipulista juuressoseen, joka sopi oikein hyvin kalan kanssa... eikä nämä kuusi muikkua riittäneet kuin alkupaloiksi! 

Elämä ilman hassuttelua ja leikkiä ei oikein suju minulta,

 aina pitää jotain mukavaa keksiä...

Tässä lepotauko on venähtänyt pitkäksi!

 

 

Ihanan työrupeaman päätteeksi kahville Puolukkajuustokakku, jossa sulatetusta suklaasta pursotin sydämet leivinpaperin päälle ja kovettuneena koristelin. Tein samalla isomman määrän erimallisia, jotka säilyvät pakasteessa rasiassa leivinpaperin välissä seuraavaan kertaan..

 

 



 

 

 

Ryhmä Haun koiranluukeksit pienemmille.

 

 

Vaahteranlehtiruusut ja ovikranssiin ...

kuvan laitan myöhemmin!

 

 

Aamun lenkillä oli paljon kuvattavaa...tässä sokerihuurrettu ruusunmarjan kukinto...

 

Se tyytyväinen tunne, kun saa joitakin valokuvia onnistumaan, sadoista otoksista!

Olisipa aikaa keskittyä enemmän, mutta tuntuu, että valtavasti mukavia tekemisiä odottaisi...

 

 

 

 

 

 

"Syksyn loppu kohta koittaa,

talvi pian kaiken voittaa.

Lunta odotamme kaikki,

minä, sinä sekä naapurimme Maikki!

 

Illan hetki pimeä saapuu,

kynttilä syttyy ja paistaa kuu.

Sisällä on  lämmintä ja kivaa,

ikkunasta näkee, kun varjot peittää pihaa!"

 

- mailis -

 

Nautitaan ja iloitaan ihmiset!

 

 



Keväisiä maisemia...

 

Hei!

Kun katselee ikkunasta ulos, näkyy joka puolella vihreää, eri sävyjä ja auringon loistaessa värit vaihtuvat...ei ole enää mustaa ja loskaista, vaan se on nyt selvästi kevät! Lenkkeilemässä on pakko käydä joka päivä, joskus parikin kertaa, koska linnunlaulukonsertti on mahtavaa ja voi sitä liverrystä ja sirkutusta....taas on sanottava,että kyllä meidän suomalaisten kelpaa elellä näin kauniissa maassa!

 

Muutosten melskeessä ei ole tullut päiviteltyä kovin ahkerasti tätä blogia, mutta taas on uutta virtaa, joten eiköhän tuotapikaa taas juttuakin synny!

Ruoka-asioita olen jatkanut Kehokuurin merkeissä...paino aina hiukan putoaa tai pysyy samassa, mikä on tarkoituksenikin. Myös verenpaine on ollut kohdillaan kaikesta huolimatta!

 

Keväistä herkullista parsaa olen keittänyt muutaman kerran ja se sitten osaa olla hyvää sitruunalla maustetun voin kera...täytyy ostaa useammin, ei ole hinnalla pilattu...alle 2 euroa pakkaus...

vaikka ei olekaan vielä kotimaista tuotantoa....

 

 

 

 

Tässä kanasuikaleita paistettuna ja parsaa...

 

 

 

Lounaaksi "pikaruokaa" kinkkua ja munaa...

 

 

 

Heräävä kesän alku on kaunista... 

 

 

 

Ketunleipiä lapsena syötiin...

  



Illan rauhaa lenkin varrelta...

 

Lehmuksen vihreys... 

 

 

 

Reittini varrella viehättävä vanha talo.... 

 

 

 

Mustikoita tulee tänä kesänä runsaasti, kunhan ei vain halla vie alkuja...

 

 

 

Yksinäisen kyynel...

 

 

Sovittu ei samaan kammariin

 

Sinä halusit palatsin,

minulle riitti koti,

sinä tahdoit enemmän,

minä vähemmän,

Sinä vaadit uutta,

minulle kävi vanha,

halusit maailmanympäri matkustaa,

minulle kelpasi kotimaa,

sinulta sain valheita,

odotin rehellisyyttä.

Nyt on molemmilla tarpeeksi.

 

 

- Mailis-

 

 

Toivottelen mukavia päiviä ja palataan tässä blogissa

 lähipäivinä iloissa merkeissä!

 

 

 

 

 

 

Kokeiluja...

 

 

Hei taas!

 

Myrsky repii puita, mutta taivas ei salamoi...vaikka niin jossain laulussa sanotaankin...

Keväällä totisesti säät vaihtelevat tiheään tahtiin...mitä minä näistä menneistä ilmoista turhaan jaarittelen!

 

 

 

 

Kirjoittelen tätä Kirjan ja Ruusun päivänä, ruusukin löytyi...romaaninkin lopun jätän iltalukemiseksi.

 

 

 

Ja sitten ruokaan.... 

 

Huomaan usein, että laitan ruuan vokkipannulla, aika helppo tapa ja nopea. Kuitenkin rasvaa tai öljyä on syötävä, niin samalla se tulee mukavasti mukana. Eikä vokkipannulla tarvitse käristää eikä edes ruskistaa, jos ei halua...

 

Näin optimoinnin aikana huomaan selkeästi, että annokset ovat pienentyneet ja jokaisella aterialla on runsaasti kasviksia. Palanen omatekoista jyvänäkkäriä maistuu hyvältä voin kanssa. Jotenkin tuntuu, että vatsa tulee täyteen pienemmästä määrästä ja kun pureskelee hyvin, niin ehtii tieto kylläisyydestä mennä aivoihin!

 

 Ja jos joku sanoo, että ruuanlaitto on vaikeaa, niin ei helpompaa voi olla, kun pannulle vain mielikasviksia kypsymisjärjestyksessä ja maustamaan oppii kokeilemalla ja lisäämällä maun mukaan. Saa varmasti mitä haluaa ja tietää mitä syö! Lisänä sitten proteiinipitoista lihaa, kalaa tai muuta.

 

 

Tässä varhaiskaalia jälleen kananrinnan kyljessä...

 

 

 

 

Joskus pikaruokaa saa valmiista pakastekasviksista, tässä ruusukaalia, varhaiskaalia, valkosipulia, inkivääriä, kanttarelleja, maissia ja edellisenä päivänä paistetut kanapihvit...

 

 

Jauhelihamureke, jonka sisällä kukkakaalia...aivan ihanaa ja myös kauniin näköinen..

Valkoisen päivän 2 munan rulla, mausteena kuivattuja yrttejä...

 

Kun täällä netissä ja muilla sivuilla seikkailee, niin aina löytää jotain kivaa kokeiltavaa...
tässä päärynänpuolikas ja vesiväripainantaa, lehti tehty basilicanlehdellä  tapetinpalaselle...
Onhan sitä vielä harjoiteltava ja suunniteltava, mutta siitä se lähtee.
Tästä voi kehitellä vaikka kortin...tai jätän nämä hommat niille, jotka osaavat!

 

 

 

 

Tämän osaan, leipoa...

 

Vanha ohje, mutta näkyi olevan hiukan erilaisena uudessa Kotivinkissä...

 

Vierasvaraksi Suklaacookies pipareita. 

 

Ohje:

n. 20 kpl, aika isoja

 

150 g voita

2 1/2 dl ruskeaa sokeria

1 muna

2 1/2 dl spelttijauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 1/4 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

200 g suklaata

1 dl pähkinärouhetta

 

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna ja jauhoihin sekoitetut kuivat aineet ja suklaarouhe ja pähkinärouhe vuorotellen.

Laita kokkareita leivinpaperin päälle ( jätä reilu väli, leviää)

 ja paista n. 10 minuuttia 200 asteessa (kiertoilmauunissa laitoin 175)

 

 

 

 

 

 

 

 

 Jyvänäkkäri

 

 

 

 

Tuntuu, että en pääse näistä pallukoista eroon, niitä tulee vähän joka sukkiin...

ja kun langat ei tunnu loppuvan, aina löytyy lisää jämälankoja... kutominen on kyllä erittäin rentouttavaa...

Aikansa kutakin lajia... 

 



 

 

Tämä postaus tällä kertaa ja lisää seuraavalla kerralla!

 

Kiitän sydämestäni kommenteistanne,

ne auttavat jatkamaan, kun joskus on puhti pois!

 

Mukavaa loppuviikkoa!