Maisemia ja muutoksia...

Vappu - aamua!

Lunta on osassa armasta kotimaatamme, mutta onneksi sitä ei koleasta ilmasta huolimatta aamulenkillä näkynyt! Mitä nyt rankka sadekuuo yllätti...

 

Töitä, töitä ja viel' kerran töitä....tämä viikko on mennyt ahkerassa aherruksessa, mutta on ollut upeaa, kun jaksaa ja on pirteä!  Osansa on kyllä liikunnalla ja jo rutiineiksi tulleilla vitamiineilla ja hivenaineilla! Kiitos FitLine!

Toisaalta, osalla ihmisiä ei ole mitään työtä ja joillakin aloilla otetaan kaikki irti ihmisten jaksamisesta...vakituisessa työssä olevat on todella kovilla!
 

Mutta olen ehtinyt sentään valokuvaamaan ja laittamaan kehoruokaa lähes joka päivä!

 

Kun pitää silmänsä auki kulkiessaan, voi tallentaa jonkin lumoavan sekunnin kameralle...

Ja monesti huomaa, että se hetki on joskus tosi lyhyt....ei aina ehdi edes autolla pysähtyä, kun se paras on jo ohi...

 

Tässä työmatkalla napattu hetken kauneus...



Valo vaihtuu ja taas on erinäköistä...

 

Taivaan värit moninkertaistuvat joen pintaan...



 

Rantasaunan veteen heijastuu vastarannan puut... 

 

 

 

Joka päivä on erilainen taivas...

 

 

 

Kehoruokaa on valmistettu, mutta onko ollut niin nälkä,

ettei ole ehtinyt ottaa kuin muutaman kuvan...

Vaikka toisaalta, isommasta annoksesta on riittänyt usealle aterialle,

kiireiselle kuitenkin aina valmista ruokaa!

 

 

Juurespihvit ja uunilohta kera salaatin.... 

 

 

 

  

Joskus voi syödä ihan vapaasti, vaikka mitä....

nyt meni melkein kokonainen tippaleipä ja lasi simaa....

 

 

 

 

 

 

Savusaunan varjot...

 

 

 

 

Olen nyt antanut olla ranteessani tämän aktiivisuusrannekkeen

  1vuoden ja 3 kuukautta ja minua se on innostanut todella hyvin liikkumaan... 

 

Palkitsevaa on seurata Polat Loopin antamia tuloksia...

vaikka aina on parantamisen varaa, mutta hitaasti hyvä tulee!

 

 

 

 

Kyllä, olen saavuttanut huhtikuussa tavoitteeni....ja tästä on hyvä jatkaa... 

 

 

 

 

 

Illan värit... taas erään lenkin jälkeen...

 

 

 

 

 

 

Mummin sydänkäpynen... 

täytyy yrittää kuntoilla ja pitää itsestään huolta,

että mahdollisimman kauan saa seurata pienten murusten elämää...

 

 

 

 

 

Tämän verran tänään ja jatketaan ensi kerralla.

 Luin jostain herättävän lauseen, joka kuului:

 

 

Aion Elää, siihen saakka kunnes kuolen!

 

 

Aurinkoa ja iloa toukokuuhun kaikille teille!