Maisemia ja muutoksia...

Vappu - aamua!

Lunta on osassa armasta kotimaatamme, mutta onneksi sitä ei koleasta ilmasta huolimatta aamulenkillä näkynyt! Mitä nyt rankka sadekuuo yllätti...

 

Töitä, töitä ja viel' kerran töitä....tämä viikko on mennyt ahkerassa aherruksessa, mutta on ollut upeaa, kun jaksaa ja on pirteä!  Osansa on kyllä liikunnalla ja jo rutiineiksi tulleilla vitamiineilla ja hivenaineilla! Kiitos FitLine!

Toisaalta, osalla ihmisiä ei ole mitään työtä ja joillakin aloilla otetaan kaikki irti ihmisten jaksamisesta...vakituisessa työssä olevat on todella kovilla!
 

Mutta olen ehtinyt sentään valokuvaamaan ja laittamaan kehoruokaa lähes joka päivä!

 

Kun pitää silmänsä auki kulkiessaan, voi tallentaa jonkin lumoavan sekunnin kameralle...

Ja monesti huomaa, että se hetki on joskus tosi lyhyt....ei aina ehdi edes autolla pysähtyä, kun se paras on jo ohi...

 

Tässä työmatkalla napattu hetken kauneus...



Valo vaihtuu ja taas on erinäköistä...

 

Taivaan värit moninkertaistuvat joen pintaan...



 

Rantasaunan veteen heijastuu vastarannan puut... 

 

 

 

Joka päivä on erilainen taivas...

 

 

 

Kehoruokaa on valmistettu, mutta onko ollut niin nälkä,

ettei ole ehtinyt ottaa kuin muutaman kuvan...

Vaikka toisaalta, isommasta annoksesta on riittänyt usealle aterialle,

kiireiselle kuitenkin aina valmista ruokaa!

 

 

Juurespihvit ja uunilohta kera salaatin.... 

 

 

 

  

Joskus voi syödä ihan vapaasti, vaikka mitä....

nyt meni melkein kokonainen tippaleipä ja lasi simaa....

 

 

 

 

 

 

Savusaunan varjot...

 

 

 

 

Olen nyt antanut olla ranteessani tämän aktiivisuusrannekkeen

  1vuoden ja 3 kuukautta ja minua se on innostanut todella hyvin liikkumaan... 

 

Palkitsevaa on seurata Polat Loopin antamia tuloksia...

vaikka aina on parantamisen varaa, mutta hitaasti hyvä tulee!

 

 

 

 

Kyllä, olen saavuttanut huhtikuussa tavoitteeni....ja tästä on hyvä jatkaa... 

 

 

 

 

 

Illan värit... taas erään lenkin jälkeen...

 

 

 

 

 

 

Mummin sydänkäpynen... 

täytyy yrittää kuntoilla ja pitää itsestään huolta,

että mahdollisimman kauan saa seurata pienten murusten elämää...

 

 

 

 

 

Tämän verran tänään ja jatketaan ensi kerralla.

 Luin jostain herättävän lauseen, joka kuului:

 

 

Aion Elää, siihen saakka kunnes kuolen!

 

 

Aurinkoa ja iloa toukokuuhun kaikille teille!

 

Kevyemmin kesää kohti...

 

 

 

Hei taas!
Täällä taas tauon jälkeen...

Nyt kyllä tuntuu, että takki on tyhjä....

liikaa kaikenlaista mietittävää on ihmiselle kerääntynyt samaan aikaan!

Mistähän sitä lähtisi purkamaan..
Tämäkin vielä...kuvia en saa siirrettyä...johan on kaikki vastahankaan!

 

Vielä tuokio sitten myrskysi myös ulkona ja satoi lunta ja räntääkin ropisi - isoja jalkarättejä...

Nyt linnut kilpaa laulavat ja aurinko yrittää paistaa risukasaan...
Ja jotta tämä ei menisi valittamiseksi, mikä ei olekaan oikein mun tapaistani, niin nyt iloisempiin asioihin...

Kevään tulossa on ollut monenlaisia vaiheita, kai sitä yleensäkin joka kevät säät vaihtelevat, mutta eihän niitä muista enää seuraavana keväänä!

 

No, onnistuihan se kuva... maailmassa ei ole varmaan yhtään näin onnetonta tekniikan kanssa opettelevaa ihmistä kuin tässä ruudun takana! No, takutaan ja takutaan sitten, mutta en luovuta!

 

Vähän pohdintoja muuttuneesta muodosta...

Mieli ei ole vielä sisäistänyt eikä tottunut hoikempaan olemukseen...eikä ole tyytyväinen saavutukseensa. Tai en osaa suhteuttaa tätä aikaan, vaan joka viikko pitäisi olla kiloja alaspäin.
Kuten valmentaja sanoi, malttia, malttia...

Ja tottahan se on, aikaa on mennyt vasta helmi- maalis ja nyt tämä huhtikuu puolessa...
Yli 5 kiloa pysyvästi pois ja tämä energinen olo jatkuu, pientä notkahdusta lukuunottamatta,
joka johtui aivan muista asioista...
Ja onhan todella jo vuosi sitten se suurempi muutos tapahtunut -10kg!
Mutta  tämän muutoksen huomaa vaatteista ja kiinteytyneestä muodosta. Samoin siitä, että lääkkeet on voinut jättää kokonaan pois ja säryt kaikonneet, unikin on edelleen rauhallista ja aamulla herää virkeänä!
Toisekseen, eihän tavoitteeseen ole enään kymmeniä kiloja, mutta olen kai, kuten muutkin, "kaikki nyt ja heti-tyyppi" tässä asiassa... täytyy muistutella itseään usein, malttia, malttia!

Mutta valkoisilla päivillä aloitetaan ensi viikko homman vauhdittamiseksi!
...siitä sitten lisää seuraavalla kerralla!

Näillä on suuri merkitys koko kuurin aikana ja varmalla jatkossakin... eikä ole maksettu mainos!

 

 

 

Ja sitten sitä ruokapuolta...
Tässä optimointiannos lounaalla, kevyesti freesattua keräkaalia, punasipulia ( viimeisiä viimevuoden satoja vielä) porkkanaa, broilerinjauhelihapihvi, päällä mozzarellaviipale ( laitoin pannulle pihvin päälle, kannen alle)... voin sanoa suoraan, että herkullista... 

 Samanlainen pihvi, fenkolia, porkkanaa, kurpitsaa, myös pannulla haudutettuna ja tomaatteja...

 

Kyllä varhaiskaali voittaa kaikki salaatit ja on, ainakin tämä, jo kotimainen!

Mutta yllättävän kalliiksi hinta noussut...joskus sai alle euron, mutta nyt maksoi viisi/ kilo!

 

 

Aina ei ole eväät mukana...ja joskus haluaa lapsenlapset mennä heseen...sieltäkin voi oikeilla valinnoilla löytää syötävää....kanasalaattia, kaikki muuten ok, mutta makean sokerissa uineen persikan jätin pois... siis optimointiannos.

 

 

 

Mustikkarahkaa...koko porukalle... 

 

 

 

 

Ensi talvea ajatellen, pikku miehelle!

 

 

 

 

 

 

 

Lopuksi silmiini osunut lause, joka herätti taas kerran:

 

 

- William Feather -

 

Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi.

Eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä,

vaan siksi,

 etteivät he pysähdy nauttimaan siitä!

 

 

 

Hyvää viikonloppua ja aurinkoa päiviinne!

 

 

 

 

 

 



Yksin...

Hei taas kaverit!
 

Kuinka ihanaa on joskus olla ihan omissa oloissaan! Varsinkin, jos valinta on vapaaehtoinen... kuten nyt. Muutaman viikon on tuntunut siltä, että ei ehdi oikein pysähtyä ja nauttia olostaan, kun on monenmoista puuhaa...liiaksikin! Jotenkin kaikki tuntui pakkaantuvan samoille päiville, mutta niinhän se kaikilla joskus. Univelkaakin oli ja flunssanpoikanen teki tuloaan...
 

Illalla jo ajattelin, että huomenna sitten nukun...eipä se aina niin käy, kun jo kello 5.23 heräsin. Ummistin uudelleen silmät ja huomasin ne avattuani, että kello oli 9.45....että sitä riitti...unta!

Siitä sitten lenkille ja nyt on ollut rauhallinen ja rento päivä!



Suotuisia tuulia..."merimies merta rakastaa...."

  Kävellessäni aamulenkillä yksinäinen joutsen lenteli hädissään metsän yllä, oliko puoliso kuollut vai haavoittunut, kun siippa piti kovaa meteliä ja ääntelyä...kiljunta oli raastavaa....joutsenillahan on parisuhde, joka kestää koko elämän. Vai ovatko nekin nykyaikaisia ja eroavat, kuten ihmisistäkin joka toinen pari... yleensä aina näkee joutsenet pareittain lentämässä! Jäi kyllä tapauksesta vähän surullinen mieli, mutta luonto on julma...

Kyllä jo huomasi kevään tännekin kulmille tulleen, oli muuten mahtavaa lintukonserttia mukavaa kuunnella. Lumet on lähes kaikki sulaneet ja ojanpenkoilla pilkistää pieniä leskenlehtiä...ja varmaan vanhoilta paikoiltaan löytyvät sinivuokotkin... Luonto on kyllä herännyt eloon ja aurinkokin pilkisti taas tänään, vaikka kohta jo lumihiutaleitakin leijaili maahan...

  

Sittenpä ruuan pariin...optimointi jatkuu hyvällä menestyksellä. Olen kyllä syönyt aivan normaaleja ruokia, siis suolaa lisätty, mutta viikossa pidän ainakin yhden "valkoisen" päivän, muuten runsaasti kasviksia ja juureksia ja säännölliset ruokailuajat.

Verenpaine on pysynyt mainioissa lukemissa, 125/82...

Kun syö säännöllisesti, ei ehdi tulla nälkä ja muun ajan voi keskittyä muihin askareihin...

 

 

Tässä lounas, jossa graavia lohta, munia, ituja, tomaattia ja salaattia.. ja pala jyväleipää voin kanssa...

 

Iltapalaksi "valkoisella" paistettua lohta ja katkarapuja, sitruunamehua ja mausteita...

Broilerinjauhelihaa, kukkakaalia, raastettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, purjoa, mausteita...

wokin tapaan....iso annos, josta riitti kolmelle aterialle...

 

 

Uunilohta ja parsakaalia....nyt on kyllä saanut syödä kalaa, on yleensä tarjouksessa ja siitä saa herkkua vähällä vaivalla.. ja omegaa...

 

 

 Vähän pääsiäistä lammaspaistin muodossa,

 uunikasviksia, jossa oli lanttua, porkkanaa, kesäkurpitsaa, ihanaa keräkaalia, paprikaa ja lisäksi valkosipuli-persiljavoi



 

 

Tässä pötkö valkosipuli - persiljavoita... joka säilyy pakasteessa ja

siitä on helppo leikata tarvittu pala...suolaton...

 

 

Vähän herkkua - vaniljajäätelöä. maitoa ja mämmiä = mämmipirtelö!

Nami nam...että voi olla hyvää, jos ei paljoa mämmistä välitäkään, niin tässä oivallinen kokeilu....

Suklaamuffinsit, jossa päällä appelsiinituorejuustoa, laimennettu appelsiinin mehulla...

muutama suklaamunanen koristeena

 

 

 

 

Näissä merkeissä lankalauantaina ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa teille jokaiselle!

 

Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteistanne!

 



Illan mietteitä...

Tervehdys torstai- iltana!
Aika tuntuu todellakin kiitävän hurjasti - onhan nyt taas jo torstai ja juuri oli maanantai - aamu...
Kun on paljon mukavaa tekemistä ei aika tahdo riittää ja työpäivät tietysti vievät suurimman osan ajasta...lenkillekin on päässyt vain muutaman kerran tällä viikolla - viikonloppuna kävinkin joka päivä...eipä kaikkea ehdi tehdä ja joskus haluaa ottaa rauhallisesti ja vain olla...

 

Virkkailin jämälangoista joulusydämiä ja lisää on tulossa. Vanua vain sisälle ja oksaan tai kuuseen roikkumaan. Olivat nopeatekoisia ja yksinkertaisia tehdä, minunkin, joka en ole erikoistunut virkkauksiin. Mieluummin kudon telkkaria katsoessa, mutta vaihteeksi muutakin. Tuli muutamat sukatkin tehtyä lapsenlapsille ja tossuja, tosin nekin virkkaamalla. Vielä aion huovuttaa ne koneessa ja koristella...niistä myöhemmin...

Kolean päivän jälkeen leivoin juustolla täytettyjä sarvia iltateen kanssa.

Uusi tuttavuus oli Kissanpäivätee, suosittelen kaikille vaihteeksi.

 

 

 

Ruusut olivat jo nuupahtaneet, joten sain niille lisäaikaa katkaisemalla varret poikki...

 

 

Marraskuussa on kotiin tullut muutamia naistenlehtiä, joita selaillessani

 tuli suuri myötätunto ihmisiä kohtaan, jotka keräävät rahaa monille tarvitseville ihmisille ja yhdistyksille. Itse tuntuu, että omat kolikot menevät omiin pakollisiin menoihin , mutta joka puolella tarvitaan apua. Ja näin joulun alla kaikilla on käsi pitkällä ottamassa omansa. Haluaisin todella auttaa, mutta mietittävä on, mikä on kohde...

 

Mutta näissä ajatuksissa tällä kertaa ja lopuksi Aira Samulinin pitkän iän yksi salaisuuksista on:

 

Iltaisin iloisia ajatuksia!

 

Hyvää yötä toivotellen!

 

Suuret kiitokset monista ihanista ja kannustavista kommenteistanne,

 on aivan ihana ajatella, että moni ilahtuu tästä blogistani.