Toukokuun viimeinen...

Hei taas!

 

Lintukonsertin kuuluessa korvissa ja pilvien lipuessa taivaalla, mietin mennyttä kevättä....
Paljon on tapahtunut muutamassa kuukaudessa , monellakin osa-alueella...

Eikä lainkaan huonona tämä liikunnan ja terveellisen elämän mukanaan tuoma onnistuminen.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että jostain on luovuttava saadakseen jotain toista...

 

 

 

Tässä esimerkkipäivä...

 

 

Vaikuttaa moneen asiaan, kuten jokainen sen tietää!
Omalta kohdaltani huomaa, että jaksaa nousta portaat neljänteen kerrokseen mennen tullen... samoin paino putoaa pikku hiljaa ja verenpaine on pysynyt saavutetuissa hyvissä lukemissa...energiaa riittää vaikka muille jakaa.

 



 Iltapalaksi voikin sitten nauttia katkarapuja, munaa ja majoneesia

Saaristolaisleivällä...ja jääteetä...



Nokkosnäkkäri

 



 

Tein tämän ohjeen mukaan, jota olen muunnellut tarpeen mukaan, siis jauhoja, mitä onkin ollut..

 

Ohje:

2dl jauhoseosta ( ruis,kaura ja spelttijauho oli nyt )

1 dl kurpitsansiemeniä

1dl seesaminsiemeniä

0,5 tl suolaa

0,5 dl öljyä

0,5 dl leseitä

1dl ryöpättyjä, hienonettuja nokkosia

 

2,5 dl kiehuvaa vettä

Pinnalle sormisuolaa ja haluamiasi siemeniä ( auringonkukkaa nyt)

Sekoita kuivat aineet sekaisin, lisää kiehuva vesi ja levitä tasainen massa leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle. Ripottele siemenet ja heitä vähän sormisuolaa päälle..

Paista 150 asteessa n.15minuuttia ja ota pelti uunista ja kuvioi pinta taikinapyörällä kuvioiksi esim. kolmiot... Paista vielä 1 tunti ja valmis on!



Tässä itämaisin maustein kanansuikaleita,kukkakaalia, purjoa, suppilovahveroita,

ryöpättyä nokkosta,runsaasti basilicaa...

Raparperipiirakkaa

 

 

 

Tämän tein Maisemakahvilan piirakan ohjeella!

On sitä tullut tehtyä muutakin kuin lenkkeiltyä...

Tässä jokunen tunti Emmendalia...



 

 

 

 

 

Kyllä kielo on ehdottomasti lempikukkani....

 

 

 

 

Eipä voi lenkkimaisemiani moittia...

 

 

Tälläistä tänä aamuna ja nyt mummuilemaan rakkaitten lastenlasten luo!

 

Kiitos, kun jaksoit lukea ja kommenttisi ja palautteesi

 ilahduttavat minua ja auttavat

kehittämään tätä blogiani!

 

 

Maisemia ja muutoksia...

Vappu - aamua!

Lunta on osassa armasta kotimaatamme, mutta onneksi sitä ei koleasta ilmasta huolimatta aamulenkillä näkynyt! Mitä nyt rankka sadekuuo yllätti...

 

Töitä, töitä ja viel' kerran töitä....tämä viikko on mennyt ahkerassa aherruksessa, mutta on ollut upeaa, kun jaksaa ja on pirteä!  Osansa on kyllä liikunnalla ja jo rutiineiksi tulleilla vitamiineilla ja hivenaineilla! Kiitos FitLine!

Toisaalta, osalla ihmisiä ei ole mitään työtä ja joillakin aloilla otetaan kaikki irti ihmisten jaksamisesta...vakituisessa työssä olevat on todella kovilla!
 

Mutta olen ehtinyt sentään valokuvaamaan ja laittamaan kehoruokaa lähes joka päivä!

 

Kun pitää silmänsä auki kulkiessaan, voi tallentaa jonkin lumoavan sekunnin kameralle...

Ja monesti huomaa, että se hetki on joskus tosi lyhyt....ei aina ehdi edes autolla pysähtyä, kun se paras on jo ohi...

 

Tässä työmatkalla napattu hetken kauneus...



Valo vaihtuu ja taas on erinäköistä...

 

Taivaan värit moninkertaistuvat joen pintaan...



 

Rantasaunan veteen heijastuu vastarannan puut... 

 

 

 

Joka päivä on erilainen taivas...

 

 

 

Kehoruokaa on valmistettu, mutta onko ollut niin nälkä,

ettei ole ehtinyt ottaa kuin muutaman kuvan...

Vaikka toisaalta, isommasta annoksesta on riittänyt usealle aterialle,

kiireiselle kuitenkin aina valmista ruokaa!

 

 

Juurespihvit ja uunilohta kera salaatin.... 

 

 

 

  

Joskus voi syödä ihan vapaasti, vaikka mitä....

nyt meni melkein kokonainen tippaleipä ja lasi simaa....

 

 

 

 

 

 

Savusaunan varjot...

 

 

 

 

Olen nyt antanut olla ranteessani tämän aktiivisuusrannekkeen

  1vuoden ja 3 kuukautta ja minua se on innostanut todella hyvin liikkumaan... 

 

Palkitsevaa on seurata Polat Loopin antamia tuloksia...

vaikka aina on parantamisen varaa, mutta hitaasti hyvä tulee!

 

 

 

 

Kyllä, olen saavuttanut huhtikuussa tavoitteeni....ja tästä on hyvä jatkaa... 

 

 

 

 

 

Illan värit... taas erään lenkin jälkeen...

 

 

 

 

 

 

Mummin sydänkäpynen... 

täytyy yrittää kuntoilla ja pitää itsestään huolta,

että mahdollisimman kauan saa seurata pienten murusten elämää...

 

 

 

 

 

Tämän verran tänään ja jatketaan ensi kerralla.

 Luin jostain herättävän lauseen, joka kuului:

 

 

Aion Elää, siihen saakka kunnes kuolen!

 

 

Aurinkoa ja iloa toukokuuhun kaikille teille!