lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kevyemmin kesää kohti...

 
 
 
Hei taas!
Täällä taas tauon jälkeen...
Nyt kyllä tuntuu, että takki on tyhjä....
liikaa kaikenlaista mietittävää on ihmiselle kerääntynyt samaan aikaan!
Mistähän sitä lähtisi purkamaan..
Tämäkin vielä...kuvia en saa siirrettyä...johan on kaikki vastahankaan!
 
Vielä tuokio sitten myrskysi myös ulkona ja satoi lunta ja räntääkin ropisi - isoja jalkarättejä...
Nyt linnut kilpaa laulavat ja aurinko yrittää paistaa risukasaan...
Ja jotta tämä ei menisi valittamiseksi, mikä ei olekaan oikein mun tapaistani, niin nyt iloisempiin asioihin...



Kevään tulossa on ollut monenlaisia vaiheita, kai sitä yleensäkin joka kevät säät vaihtelevat, mutta eihän niitä muista enää seuraavana keväänä!
 

No, onnistuihan se kuva... maailmassa ei ole varmaan yhtään näin onnetonta tekniikan kanssa opettelevaa ihmistä kuin tässä ruudun takana! No, takutaan ja takutaan sitten, mutta en luovuta!

 
Vähän pohdintoja muuttuneesta muodosta...

Mieli ei ole vielä sisäistänyt eikä tottunut hoikempaan olemukseen...eikä ole tyytyväinen saavutukseensa. Tai en osaa suhteuttaa tätä aikaan, vaan joka viikko pitäisi olla kiloja alaspäin.
Kuten valmentaja sanoi, malttia, malttia...

Ja tottahan se on, aikaa on mennyt vasta helmi- maalis ja nyt tämä huhtikuu puolessa...
Yli 5 kiloa pysyvästi pois ja tämä energinen olo jatkuu, pientä notkahdusta lukuunottamatta,
joka johtui aivan muista asioista...
Ja onhan todella jo vuosi sitten se suurempi muutos tapahtunut -10kg!
Mutta  tämän muutoksen huomaa vaatteista ja kiinteytyneestä muodosta. Samoin siitä, että lääkkeet on voinut jättää kokonaan pois ja säryt kaikonneet, unikin on edelleen rauhallista ja aamulla herää virkeänä!
Toisekseen, eihän tavoitteeseen ole enään kymmeniä kiloja, mutta olen kai, kuten muutkin, "kaikki nyt ja heti-tyyppi" tässä asiassa... täytyy muistutella itseään usein, malttia, malttia!

Mutta valkoisilla päivillä aloitetaan ensi viikko homman vauhdittamiseksi!
...siitä sitten lisää seuraavalla kerralla!

Näillä on suuri merkitys koko kuurin aikana ja varmalla jatkossakin... eikä ole maksettu mainos!

 
 
 
Ja sitten sitä ruokapuolta...
Tässä optimointiannos lounaalla, kevyesti freesattua keräkaalia, punasipulia ( viimeisiä viimevuoden satoja vielä) porkkanaa, broilerinjauhelihapihvi, päällä mozzarellaviipale ( laitoin pannulle pihvin päälle, kannen alle)... voin sanoa suoraan, että herkullista... 


 Samanlainen pihvi, fenkolia, porkkanaa, kurpitsaa, myös pannulla haudutettuna ja tomaatteja...

 
Kyllä varhaiskaali voittaa kaikki salaatit ja on, ainakin tämä, jo kotimainen!
Mutta yllättävän kalliiksi hinta noussut...joskus sai alle euron, mutta nyt maksoi viisi/ kilo!
 
 
Aina ei ole eväät mukana...ja joskus haluaa lapsenlapset mennä heseen...sieltäkin voi oikeilla valinnoilla löytää syötävää....kanasalaattia, kaikki muuten ok, mutta makean sokerissa uineen persikan jätin pois... siis optimointiannos.
 
 
 
Mustikkarahkaa...koko porukalle... 
 
 
 
 
Ensi talvea ajatellen, pikku miehelle!
 
 
 
 
 
 
 
Lopuksi silmiini osunut lause, joka herätti taas kerran:
 
 
- William Feather -
 
Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi.
Eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä,
vaan siksi,
 etteivät he pysähdy nauttimaan siitä!
 
 
 
Hyvää viikonloppua ja aurinkoa päiviinne!
 
 
 
 
 
 



3 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja jaksamista, monta peukkua ihanista kattauksista :)

    VastaaPoista
  2. Sinähän oletkin jo ehtinyt kirjoitella, kiva :) Ihania ruokakuvia! Eiköhän se mene kuitenkin niin, että hitaasti ja maltilla pudotetut kilot ovat ne pysyvästi pois jäävät kilot. Elimistö tottuu siihen mitä ruokaa saa ja mieli tottuu uusiin asioihin ja niistä jää pysyvä tapa. Ja se, että lääkkeitä on pystynyt jättämään pois on kyllä niin mahtava juttu, että sen rinnalla muutama kilo ei tunnu missään.
    Ihminen on aika hauskasti rakennettu sikäli, että kun jotain päättää ja vaikeuksienkin jälkeen päätös pysyy niin eipä tee edes enää koskaan mieli. Itselleni on suklaa ja karkit ollut tällainen. Muutama vuosi sitten vaan päätin, etten enää syö. Ensin teki kyllä kovasti mieli varsinkin suklaata, mutta en antanut periksi ja nykyisin kieltäydyn ihan sujuvasti tarjotuistakin "kiitos en käytä". Pala tummaa suklaata espresson kanssa jälkkärinä päivittäin on päivän tärkeä hetki :) Samassa syssyssä lakkasi tekemästä mieli muutakin makeaa.
    Tsemppiä ja malttia Mailis ja ihania kevätpäiviä ja tuo ajatelma lopussa täyytisi pitää mielessä. Pysähdytään nauttimaan <3

    VastaaPoista