Nyt tuntuukin pitkän loman jälkeen tosi kivalta palata töihin. Oma eläkeikä lähestyy ja työelämä alkaa olla loppusuoralla. Olen kuitenkin saanut tehdä vielä töitä niin paljon, kun haluan ja jaksan. Sijaisuudet antavat siihen mahdollisuuden. Kyllä jo on mukava välillä pitää taukoa työssäkäynnistä ja keskittyä muihin asioihin. Lapsenlapset ovat etusijalla ja heitä olen saanutkin jonkin verran hoidella. Tuntuu, että olisi niin mahdottoman paljon tekemistä...haluaisin kirjoitella enemmän, lukea enemmän, valokuvata vieläkin enemmän, on oman kunnon hoitoa ja paljon muuta.
Kuulin tässä yhtenä päivänä, kun eräs tuttuni oli myös jäämässä eläkkeelle, kuinka hän pelkäsi sitä aikaa. Ei ollut perhettä eikä lapsia. Työelämä oli vienyt kaiken ajan. Siinä on sitten opettelemista, kun aikaa on. Itselläni tuntuu, ettei aika riitä - olisi niin paljon uuttakin opittavaa...
Särkyneet sydämet
Itselläni on tavoitteena kuunnella itseäni, oman tilan ja ajan ottamista itseni kuuntelulle.
Voin kokemuksesta sanoa, että oma lenkki, vaikkakin kuinka kiireisenä aikana, on parasta mitä voi itselleen tarjota. Toisilla se on joku muu tapa, mutta lenkin jälkeen olen kuin uusi ihminen ja jaksan taas pysyä puolisonkin vauhdissa.
Tämän vuoden alusta tuli sellainen tunne, että nyt on aika alkaa ajatella omaa hyvinvointia! Ja siitä se lähti, jokapäiväinen 5 kilometrin sauvakävelylenkki. Lisäksi kaikki makea pois ja runsaasti vettä. Tuloksena hyvä olo ja lisäbonuksena 9 kg painonpudotus. Ja se jatkuu vaan...
Elokuussa on myös marja-aika, punaherukat odottavat jo melkein kypsinä poimijaansa, mustikoita on paikoitellen mukavasti. Kasvimaa on antanut satoa kiitettävästi ja herneenpalko jos toinen on löytänyt pienet suut ja vähän isommatkin.
Rantasaunan jälkeen pulahdus jokeen tasoitti kovan päivän rasituksista kipeytyneet jäsenet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti