perjantai 1. elokuuta 2014

Nostalgiaa - lapsuusmaisemia!


Lähdimme lyhyelle lomamatkalle lapsuuteni maisemiin. Kylläpä vanha, pieni kotimökki näytti pieneltä ja surkealta. Välimatkat ja mökin ympäristö olivat muistoissani paljon suurempia ja kaikki oli silloin isompaa. Mutta sieltä sitä on lähdetty pahaan maailmaan ja kokolailla normaalisti selvitty elämässä. Oli terveellistä palauttaa mieliin omat lähtökohdat, saa olla paljosta kiitollinen. Vanhemmat ovat tehneet parhaansa - yleensä jokainen yrittää osaamisensa mukaan.
Kohta mökkiä ei enää ole, vahvatkin hirret lopulta lahoavat...




Eipä löytynyt mesimarjoja hiekkatien varrelta, ei ollut enää edes hiekkatietä, vaan asfalttitie kulki ihan talon vierestä. Omassa mielessäni oli vieläkin aurinkoiset päivät ja marjat ja lämmin lapsuus, mutta muuten kaikki oli muuttunut. Toisaalta haikeaa, että se kaikki otettiin nyt pois mielestä ja muistoista, mutta sitähän tämä elämä on , luopumista...



Elämänlanka jaksoi jatkaa kukkimistaan vuosikymmentenkin jälkeen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti